Olen perin tyytyväinen, etten näytä olevani ollenkaan ainut, jota vähintäänkin eriskummallinen nykytodellisuus ihmetyttää ja kummastuttaa. Venäjä tappaa syyttömiä ukrainalaisia niin paljon kuin ennättää, Suomi lähettää aseita Ukrainalle, mutta hyvinvoivat venäläiset lomailevat ja asioivat Suomessa entiseen tapaan kenenkään estämättä.
Söimme viikonvaihteessa vaimoni kanssa aamupalaa hotellissa Itä-Suomessa, kun saimme pöytäseuraksemme vakavaraisen venäläisen perheen. Mieleeni vilahti ajatus, olisiko tämä perin rauhanomainen rinnakkaiselo mahdollista siinäkin tilanteessa, että Venäjä toteuttaisi uhkauksensa ja pyrkisi palauttamaan myös Suomen väkivalloin osaksi Suur-Venäjää.
Luulenpa, että ainakaan vaimoni luonne tai minun luonteeni eivät antaisi periksi. Nytkin oli hampaiden kiristelyä riittämiin, vaikka ilmeistämme aamupalalla sitä ei voinut nähdä.
Hetken aikaa harkitsin jopa keskustelun avaamista mutta sitten sain pidettyä suuni kiinni. Sen verran paljon olen venäläisten kanssa ollut tekemisissä, että tiedän venäläisten todellisuuden olevan lähes poikkeuksetta aivan eri kuin meillä länsimaissa asuvilla. Eikä tätä eroa hevin kurota umpeen.
Erityisellä ilolla olen tervehtinyt itäsuomalaisten kansanedustajien halua rajoittaa tuntuvasti turistiviisumien myöntämistä rikkaille ja siten halutessaan keskivertoa vaikutusvaltaisemmille venäläisille, jotka kiertävät pakotteita asioimalla Suomessa. Vai onko kukaan nähnyt venäläisten turistien liikkuvan Suomessa tavallisen kansan menopeleillä tai suuremmin säästelevän kaupoissa asioidessaan?
Eikä mikään näy pakotteista ja sodasta huolimatta nytkään muuttuneen. Autonsa sai edelleen pysäköidä lappeenrantalaisen hypermarketin edessä kahden pitkäkilpisen katumaasturin väliin, retkitavaroita etsiessään oli syytä väistellä itänaapureita ja apteekin jonossa rakkolaastareita Imatralla maksaessa edessä ja takana puhuttiin venäjää.
Itäsuomalaisten kansanedustajien halu rajoittaa viisumien myöntämistä kertookin valmiudesta luopua jossain määrin omasta taloudellisesta hyvinvoinnista tilanteessa, jossa Euroopassa käydään sotaa ja uhataan suorasanaisesti länsimaista sivistystä. Ilmeisesti venäläinen raaka, sivistymätön todellisuus ja ihmisen turvallisuustarpeen ensisijaisuus muihin tarpeisiin nähden ovat viimein paljastuneet lännessä monin verroin aiempaa useammille.
