Suomessa on äärettömän paljon sellaista säätämättä jäänyttä lainsäädäntöä, josta suuri valtaosa kansasta on yhtä mieltä. Silti lainsäädäntöjärjestelmämme ydin eli eduskunta lomailee melkoisen osan vuotta. Sitä ei toimittajan pieni pää millään ymmärrä.
Ristiriita hyppäsi silmilleni tänään, kun ajoin liivijengiin kuulumistaan julistavan moottoripyöräilijän perässä valtatiellä kolme. Uskoakseni suurin osa kansasta olisi valmis asettamaan Helvetin enkelit samaan kategoriaan United Brotherhoodin ja sen alajärjestöjen kanssa ja siis kieltämään toiminnan.
Lainsäädännön puutteellisuus on käynyt moneen kertaan ilmi myös koronaepidemian kannalta tärkeistä rajoituksista päätettäessä. Lainsäädäntö on jopa kriisitilanteessa tarvittavien lakien suhteen vanhentunutta ja hallituksen järkevää toimintaa monin tavoin estävää.
Luulenko vain, että en ole ainut, joka haluaisi ainakin ilmiselvät asiat järjestykseen. Asioiden järjestykseen laittaminen ei useimmiten edes olisi kovin kallista, sillä usein riittää asioiden sääntely. Sen hinta on lainsäädännön valmistelun ja päätöksenteon hinta, joka olisi kovin vähäinen saavutettavaan etuun nähden.
Toisaalta nykytilanne, jossa suksi ei luista, on ymmärrettävä siinäkin valossa, että ainakin koronaepidemiaan liittyviä päätöksiä tehtäessä valtion keskushallinnon toiminta on kerta toisensa jälkeen osoittautunut sekä hitaaksi että taitamattomaksi. Erityisen karmeasti näyttää esiin tulleen valtionhallinnon kyvyttömyys ymmärtää markkinatalouden toimintaa ja toisaalta haluttomuus toimia yhteistyössä edes kotimaisten yritysten kanssa.
Jos suomalaiset kunnat ja kuntayhtymät toimisivat yhtä hitaasti, joustamattomasti ja suomalaista todellisuutta ymmärtämättömästi kuin valtionhallinto, olisi maassa kaaos. Koronaepidemia onkin nostanut kauniisti esiin suomalaisten kuntien toiminnan sujuvuuden ja joustavuuden.
Kuntien kyvyttömyyttä tehdä yhteistyötä yritysten kanssa sekä haluttomuutta hyödyntää yritysten tarjoamia palveluja ja tuotteita omassa toiminnassaan arvostelleet ovat mitä ilmeisimmin joutuneet harkitsemaan kantaansa uudelleen.
Vaikka kuntienkin toiminnassa on paljon parannettavaa, on kuntien virkamiesten käsitys todellisuudesta ilmeisesti olennaisesti realistisempi ja halu etsiä toimivin ratkaisu olennaisesti parempi kuin monien virkamiesten valtionhallinnossa.
