Yleisradion uusimman kannatuskyselyn perusteella Kokoomus on 22,6 prosentin kannatuksellaan selkeästi Suomen suurin puolue. Ero 18,5 prosentin SDP:hen on yli neljä prosenttiyksikköä. Yhden vuoden aikana Kokoomuksen kannatusosuus on noussut lähes juuri tuon neljä prosenttiyksikköä, vaikka puolueen puolinäkymätön puheenjohtaja ei ylitsevuotavia kehuja ole kerännyt.
Muutos kahden suurimman puolueen kannatusosuudessa on todella merkittävä. Heinäkuussa puolitoista vuotta sitten SDP:n kannatusosuus oli jopa yli kuusi prosenttiyksikköä suurempi kuin Kokoomuksen. Vuosien 2020 ja 2021 aikana Kokoomuksen kannatus ehti pudota Ylen kyselyissä kolmasti jopa alle 16 prosentin.
Euroopan turvallisuustilanteen katastrofaalisen heikkenemisen voi ennustaa satavan Nato-jäsenyyttä pitkään selkeästi kannattaneen puolueen laariin tilanteessa, jossa jäsenyys on itse asiassa ainut mahdollinen vaihtoehto. Venäjän presidentin kannanotot Venäjästä sata vuotta sitten irtaantuneiden kansallisvaltioiden palauttamisesta osaksi Venäjää ovat olleet niin suoraa puhetta, että se on valtaosin ymmärretty Suomessakin.
SDP:n ongelmana saattaa puolueen kannattajien Nato-käsitysten hajanaisuuden lisäksi olla se, että nuorta pääministeriä eivät kaikki osaa nähdä sopivana edessä mahdollisesti olevien todella vaikeiden aikojen johtajaksi. Näin siitä huolimatta, että Sanna Marin on selvinnyt viime aikojen pyörityksestä ilman jalkojen kastumista. Missin ulkonäkö saattaa silti kääntyä puheenjohtaja Marinin ja SDP:n rasitteeksi.
Puolueensa vasemman laidan kulkija on reivaamassa SDP:tä kiireellä Nato-jäsenyyden kannalle kovin monien kansalaisten näkemysten muututtua. Tämän muutoksen voi ennustaa lisäävän Marinin kannatusta ainakin kovin monissa asioissa kahtia jakautuneen puolueen oikealla laidalla.
Nähtäväksi jää, johtaako Nato-jäsenyyden kannatus oikeistodemareiden pysymiseen puolueen kannattajina ja oikean laidan vuodon tukkiutumiseen. Arvuuttelujen varassa on, miten puolueen ahkerasti äänestävä ikääntynein vasen laita uuteen linjaukseen suhtautuu. Ainakaan tätä ennen demareita ei Marinin ohjauksessa ole juurikaan siirtynyt yli puoluelaivan vasemman laidan.
Hämmästyttävän nopea alamäki on nähty Perussuomalaisten kannatuksessa. Kaksi vuotta sitten tammikuussa suurimmaksi gallupeissa noussutta puoluetta kannatti Ylen kyselyssä lähes yhdeksän prosenttiyksikköä suurempi osuus kuin viime vuoden kuntavaaleissa.
Kannatukseltaan suurin puolue on kutistunut melkein kuin pyy maailmanlopun edellä ja päätynyt 15,6 prosentin kannatukseen, sijalle kolme ja kauas SDP:stäkin. Kuntavaalien pohjakosketuksen jälkeen kannatus on lisääntynyt prosenttiyksikön verran ja viimeksi kuluneen kuukauden aikana siitä toisen puolen.
Kovin suuri tietäjä ei tarvitse olla ennustaessaan, että Jussi Halla-ahon paluu kansalaisten näkösälle päivittäin muuttaa puolueen kannatuskehityksen suunnan jyrkkään ylämäkeen. Näin siitä huolimatta, että tuoreella ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalla on ollut totuttautumista uuden roolinsa vaatimuksiin.
Itse asiassa Halla-ahon Ukrainan sotaa ja siihen suhtautumista koskeneet kommentit ovat noudattaneet tavallisten suomalaisten näkemyksiä ilmeisen hyvin. Hänen uusi asemansa hillinnee kuitenkin perin avoimella, suorasukaisella ja monien mielestä populistisellakin linjalla jatkamista. Nyt ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajuus on joka tapauksessa jälleen analyyttisen, uskottavan ja kohtuullisen kokeneen poliitikon käsissä ja ja valiokunnan puheenjohtaja takuuvarmasti televisioruudussa alati.
Kirittävää takaisin suurimman kannatuksen puolueeksi on Perussuomalaisilla riittämiin. Puolueen kannatusta olisi ilmeisesti kasvatettava lähes 50 prosenttia, jotta Kokoomuksen seitsemän prosenttiyksikön etumatka olisi kurottavissa umpeen. SDP:kin on kolmisen prosenttiyksikköä edellä. Demareiden etumatkan umpeen kuromiseksi olisi Perussuomalaisia kannattavien määrän lisäännyttävä noin 20 prosenttia.
Keskustan omimmalle alueelle huomion keskittäneiden aluevaalien noste käänsi Keskustan kannatuksen nousuun. Vuoden takaisesta selvästi alle 12 prosentin kannatuksesta on nyt noustu selvästi yli 13 prosentin kannatusosuuteen. Keskusta on kuitenkin ottanut perin varovaisen kannan Nato-jäsenyyteen.
Mikäli puolue jatkaa vastoin viime päivien ennusmerkkejä Urho Kekkosen luomalla vähintään 60 vuoden takaisella ulko- ja turvallisuuspoliittisella linjalla, mittaa puolueen kannatus jatkossa helposti maan aiemman poliittisen ulkopoliittisen linjan ei-sosialististen kannattajien osuutta kansasta. Mikäli Putin jatkaa valitsemallaan linjalla, on tällaista linjausta vaikeata perustella.
Kovin suurta menestystä Nato-jäsenyyttä vastustava linja ei viime aikojen galluppien valossa mahdollistane. Kun Naton vastustajia on kansalaisista joka neljäs ja heistä varsin monet vasemmistopuolueiden kannattajia, ei sosialistien ulkopuolella näyttäisi olevan suurta Nato-jäsenyyden vastustajien joukkoa.
Lisäksi Keskusta ja Perussuomalaiset kamppailevat paljolti samoista äänestäjistä, joten kansansuosikki Halla-ahon paluu eturiviin on haaste Keskustan kannatuksen kasvattamiselle.
Surkeasti viimeksi kulunut vuosi on mennyt Vihreiltä. Kannatuksesta on sulanut neljäsosa eli 25 prosenttia. Koyhyystutkijan persoona ei ole nostattanut puolueen kannatusta sen enempää kuin kokemattoman, tuulimyllyjä vastaan taistelevan opiskelijankaan.
Samalla puolue on siirtynyt selkeästi vasemmalle. Osmo Soininvaaran ja Heidi Hautalan kaltaisten todella uskottavien ja osaavien sekä kansalaisten kanssa samassa todellisuudessa elävien poliitikkojen määrä puolueen johdossa on hämmentävän vähäinen. Niinpä puolueen kannatus on romahtanut runsaassa neljässä vuodessa eli kesästä 2017 melkein puoleen entisestä. Kannatusosuus ei tavoittele enää 18 prosenttia ja jää runsaaseen yhdeksään prosenttiin.
Vasemmistoliiton kannatusosuus on vuoden kuluessa noussut runsaan prosenttiyksikön ennen muuta teräväkielisen “naapurin tytön” Li Anderssonin ansiosta. Vasemmistoliiton yksimielisesti Nato-jäsenyyttä vastustaneelle eduskuntaryhmälle uusi ulkopoliittinen todellisuus on haaste ainakin pitkän päälle. Vaikka puolueen johto ymmärtäisi tilanteessa tapahtuneen muutoksen, ei tilanne ole sama puolueen vasemmalla laidalla. Esimerkiksi Markus Mustajärvellä maailman peruspalikat ovat nyt poissa sijoiltaan.
Pienistä puolueista uusi ulko- ja turvallisuuspoliittinen todellisuus on haaste ennen muuta Liike nytille ja Valta kuuluu kansalle -puolueelle. Viimeisimmässä Ylen mittauksessa Liike Nytin vahva nousu katkesikin ja kääntyi puolen prosenttiyksikön laskuun. Kyselyssä, jota tehtiin helmikuun alusta lähtien Liike nytin kannatukseksi mitattiin 2,3 prosenttia. Valta kuuluu kansalle -puolueen kannatus sisältyy ryhmään muut, jonka kannatus oli 1,3 prosenttia. Pudotusta oli kuukaudessa lähes puolet eli yksi prosenttiyksikkö.
Hjallis Harkimon tausta oligarkkien ystävänä ja rahanpesun mahdollistavan venäläisen kiekkoliigan Suomeen tuojana ei nostattane liike nyt -puolueen kannatusta, vaikka puheenjohtaja tiiviisti televisiossa esiintyykin ja kääntyi jokunen päivä sitten kannattamaan jopa Nato-jäsenyyttä. Suomessa ei perinteisesti ole suuresti arvostettu sitä, että lähes kaikki on kaupan.
Ano Turtiaisen Valta kuuluu kansalle on puolestaan tiiviisti kiinni Venäjän etujen ajamisessa. Se ei liene näinä aikoina paras mahdollinen ponnistusalusta.
