Kunnat kasaavat ensi vuoden talousarviotaan. Hyvän taloushallinnon tunnusmerkkejä on tarpeiden mukaan rakennettu talousarvio tulevalle vuodelle. Vaikeaksi tällaisen arvion laadinnan tekevät ikävät yllätykset ja odottamattomat menoerät. Niitä kun ei voi etukäteen tietää.
Monen kunnan taloushallinnon kriisipesäke on sosiaali- ja terveyspalvelut. Se vie leijonanosan kuntien budjetista. Lähes aina rahaa on silti varattu liian vähän. Muiden hallintokuntien säästötoimenpiteillä ei sosiaali- ja terveyspuolen ylityksiä kyetä paikkaamaan.
Oma lukunsa sote-soppaan tuli viime hallituskauden aikana puuhatusta maakuntamallista ja niistä paljon puhutuista leveämmistä hartioista. Monessa kunnassa päätettiin sinnitellä sosiaali- ja terveysmenojen kanssa ja ajateltiin, että kun pari vuotta jaksetaan kipuilla ja keplotella, niin tämä saadaan maakunnan murheeksi.
Uudistusta ei tullut. Niinpä nyt näyttää narun pää tulleen monessa kunnassa vetävän käteen. Tekemättä jätetyt päätökset pitääkin tehdä. Puuttuvat rahat ja henkilöt pitäisi löytää jostain. Samalla etsitään suurennuslasilla säästökohteita, joita on kovin vähän pääsääntöisesti lakisääteisissä palveluissa.
Vaarana on lyhytnäköinen säästäminen esimerkiksi lastensuojelun henkilöstön määrässä. Jo nyt ylikuormitetut työntekijät eivät kykene hoitamaan heille kuuluvia tehtäviään määräajassa. Odotettavissa on työuupumista ja sairaslomia ennemmin tai myöhemmin. Sijaisia ei saa. Asiakkaat jäävät ilman palvelua.
Yhden henkilön palkkakulut vertautuvat monen asiakkaan alati hankaloituvaan elämäntilanteeseen ja kasvavaan monialaiseen avuntarpeeseen. Näinkö sitä paljon puhuttua pitovoimaa ja hyvinvointia kuntalaisille luodaan?
Monessa muussakin kohdassa talousarviota pitäisi katsoa pidemmälle kuin siihen, mihin oma nenänpää ulottuu. Väärässä paikassa säästäminen voi moninkertaistaa menot muualla.
En todellakaan kadehdi kaupungin päättäjiä. Valittavana on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Näiden seasta sen kokonaisuudelle vähiten huonoimman vaihtoehdon löytäminen olisi lottovoitto. Jos se edellyttää tuloveroprosentin nostoa, niin nostetaan sitten.
Päätösten tekemisen tueksi tarvitaan tosiasioita, ei toiveita. Epärealistisen talousarvion teko on kuin pissisi talvipakkasella housuihinsa: Hetken lämmittää, mutta kohta paleltaa kahta kovemmin.
