Yhdysvaltain presidentti arvostaa pandemiankin aikana rahaa enemmän kuin kansalaisten henkeä. Se ei ole edes yllättävä kanta mieheltä, jota moni ei pidä mieleltään terveenä. Sen sijaan ihmetyttää se, että Suomessakin näyttää olevan likimain Trumpin tapaan ajattelevia.
Kaksikin suomalaista yksityisyritystä yrittää rekrytoida suomalaista terveydenhoidon henkilöstöä Espanjaan. Lisäksi lääkärit ja sairaanhoitajat on tarkoitus tuoda muutaman viikon kuluttua takaisin Suomeen karanteeniin ja mahdollisesti siitä huolimatta tartuttamaan muita suomalaisia.
Mieleen tulee väistämättä vanha huudahdus: Äly, hoi. Älä jätä.
Samaan kastiin laittaisin jotkut Helsingissä ilmestyvien lehtien jutut ja niiden teettäjät. Jutuissa nuoleskellaan koronaa pääkaupunkiseudulta karkuun lähteneiden pyllyjä oikein urakalla. Heitä on niin paljon, että Telian mukaan mökkipaikkakuntien asukasluvut ovat nopeasti nousseet 20–30 prosenttia.
Viimeksi tänään Iltasanomat haki todella tarkoitushakuisesti haastateltavakseen Puumalan kunnanjohtajan. Puumalan kunta elää pitkälti kesäasukkaiden ansiosta. Kesäasukkaita on toiseksi eniten Suomessa.
Enpä siis ihmettele, miksi nuoren kunnanjohtajan Matias Hildénin mielestä Uudeltamaalta paenneiden pitää saada asua seuraavat kuukaudet Puumalassa. Kunnanjohtaja on suorastaan tuohtunut siitä ajatuksesta, että uusmaalaisten pitäisi palata kotiinsa.
Iltalehti näyttääkin nostavan kunnanjohtaja Hildénin pääministerin veroiseksi auktoriteetiksi. Sanna Marinhan vetosi vahvasti, että tautia pakoon lähteneet palaisivat Uudellemaalle.
Samalla Iltalehti levittää ajatusta, että juuri koronaa pakoon lähteneet eivät tietenkään levitä tautia. He osaavat käyttäytyä.
Aivan kuin muut suomalaiset olisivat jotenkin näitä Uudeltamaalta paenneita tyhmempiä ja huonotapaisempia.
En voi olla ennustelematta tilannetta Puumalassa kahden tai neljän kuukauden kuluttua, mikäli tautia paenneet ovat levittäneet tautia Puumalassa. Uskoakseni kunnanjohtajaa arvioidaan tuolloin kevään ja kesän aikana tapahtuneen perusteella. Kunnan taseen ylijäämä on lopulta toissijainen mittari.
Lisäksi haluan kysyä, onko hazardiin valmis virkamies sovelias kunnanjohtajaksi, vaikka tahallaan ja tarpeettomasti otettava riski ei toteutuisi.
Koska olen jo jossain määrin iällä, pidän tapanani muistella menneitä. Kerronpa siis, miten tein eräänkin jutun isossa pirkanmaalaisessa lehdessä. Uutispäällikkö määritti jo aamupalaverissa paitsi jutun aiheen myös sen, mihin lopputulokseen asian selvittämisen oli johdettava.
Sain päivän mittaan kiinni lähes kymmenen alan huippuosaajaa ja yhden eri tavoin ajattelevan, jota muut eivät pitäneet alan asiantuntijana. En itse asiassa olisi tälle ihmiselle edes soittanut, jollei uutispäällikkö olisi sitä vaatinut. Iltapäivällä olin tilanteessa, jossa kahdeksan haastateltua oli yhtä mieltä ja yksi toista mieltä.
Kävelin uutispäällikön luokse, selvitin tilanteen ja esitin jutun tekemistä tosiasioiden pohjalta. Sain käskyn uskoa vain yhtä eri tavoin ajattelevaa. Etusivulle tarvittiin kohahduttava juttu, jota ehkä muutkin tiedotusvälineet siteeraisivat.
Jotenkin tämä tilanne tuli mieleeni, kun luin jutun Puumalan kunnanjohtajan haastattelusta.