Viikon visassa sastamalalainen yrittäjä tai sastamalalaisessa yrityksessä asiakaspalvelussa työskentelevä kertoo kolme väitettä, joista yksi ei ole totta. Arvaamalla, mikä väitteistä on tarua, osallistut tuote- tai palvelupalkinnon arvontaan.
Tällä kertaa kolme väitettä esittää Ompelija Tiina eli Tiina Tuominen, jolla tulee elokuussa täyteen 15 vuotta yrittäjänä elokuvateatterin talossa Vammalassa. Alan ammattikoulun Porissa käynyt Tiina kouluttautui sittemmin myös nahkaompelijaksi ja suoritti nahkapukineiden mittatilauskoulutuksen.
Hän on suorittanut myös pukeutumisneuvojan erikoisammattitutkinnon. Se antaa perustan vartalon muodon analysoinnille ja kullekin vartalolle pukevimpien vaatteiden löytämiselle. Sama koulutus pureutui myös sopivien värien ja värisävyjen valintaan eri vuodenaikoina ja yleisemminkin väreillä ja niiden sävyillä viestimiseen.
Ennen yrittäjäksi ryhtymistä Kurikasta syntyjään oleva Tiina ehti tehdä töitä muun muassa Tiklakselle ja Friitalalle. Hän sanookin ommelleensa aina 18-vuotiaasta asti. 1980-luvulla Suomessa toimi vielä paljon isojakin ompelimoja.
Tiinalla ensimmäinen kosketus tulevaan ammattialaan olivat käynnit ompelijalla äidin kanssa, kun äiti teetti vaatteita. Sitten isosisko teki Tiinalle vaatteita, kunnes Tiina päätti opetella ompelutaidon.
– Ajattelin, että miksen minäkin osaisi, kun kerran isosiskokin. Yrittäjänä teen kaikkea muuta mutta en alusvaatteita. Suuri osa töistä on korjausompelua mutta suunnittelen ja ompelen myös esimerkiksi juhla-asuja ja kirkkotekstiilejä. Minulla on nahkakone ja olen tehnyt venepressujakin.
Tiina on tyytyväinen kertakäyttökulttuurin aallonharjan taittumisesta. Yhä useammat korjauttavat vaatteitaan.
– Melkein itku pääsee, kun minulle tuodaan vanha villakangastakki nykypäivään muokattavaksi. Sellainen on usein pelastettu ullakolta ja ymmärretty olla heittämättä sitä roskiin. Ennen käytettiin hyviä materiaaleja, Tiina kertoo ja kiittelee paikkakunnalla toimivaa kangaskauppaa. Se on ammattilaisen mielestä yhdellä sanalla sanoen hyvä.
Kertakäyttökulttuurin paitsioon ajautumisen lisäksi ompelijaa työllistää tässä ajassa aiempaa enemmän kaksi asiaa. Nuorista monet eivät taida tai tai heillä ei ole sopivaa ompelukonetta. Iäkkäämmillä olisi taitoa mutta lanka ja neula eivät useinkaan enää pysy käsissä.
Päättele, mikä Tiinan väitteistä ei ole totta, ja vastaa taruksi olettamasi vaihtoehto.
A: Olen sekä tehnyt alusta asti että muodistanut juhlapuvun itsenäisyyspäivän juhliin linnaan.
B: Tein tuulimyllykoristeisen kirkkotekstiilin hollantilaiselle seurakunnalle.
C: Esiinnyin Olympiastadionilla.
Visaan vastataan alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla lähettämällä vastaus osoitteeseen [email protected]
Palkintona on 30 euron lahjakortti Ompelija Tiinalle. Palkinto arvotaan kaikkien vastanneiden kesken. Voittaja kerrotaan seuraavassa viikon visa -jutussa maanantaina 27. toukokuuta.
Viikon visa 37:n oikea vastaus
Parturi-Kampaamo Ivanin yrittäjä Ivan Osman ei ole avaamassa kolmatta liikettä Loimaalle. Hänellä on ajatus liiketoiminnan laajentamisesta, mutta juuri nyt ei ole oikea aika. Nyt on keskityttävä Vammalan toimipisteen toimintaan. Ivan on itse asiassa sitä mieltä, että hän saattaa myöhemmin aloittaa Sastamalassa muutakin liiketoimintaa kuin parturi-kampaamon.
Ivan on aina ollut sitä mieltä, että toista on autettava, mikäli siihen on mahdollisuus. Lapsena hän pyrki Mosulissa auttamaan raskaita kantamuksia kuljettaneita jopa vasten näiden tahtoa.
– Ajattelin, että minulla on terveet ja vapaat kädet. Miksi en siis auttaisi? Ivan kertoo.
Suomen lisäksi kurdia ja arabiaa puhuvalla Ivanilla on kaksi parturi-kampaamoa ja hän toimi aiemmin myös ravintolassa portsarina. Silti lääkärin poika, josta piti Irakissa tulla opettaja, on löytänyt aikaa toimia myös vastaanottokeskuksen asukkaiden tulkkina.
Viikon visan arvonnassa 30 euron lahjakortin voitti Mauri Ylinentalo.