Pyhäjoelle ydinvoimalaa venäläisellä ydinvoimayhtiö Rosatomilla teettänyt Fennovoima Oy on purkanut sopimuksen. Rakennustyöt päättyivät tänään maanantaina välittömästi. Lähes kahdeksan vuotta jatkunut hulluus päättyy viimein. Tekosyitä Suomeen hyökkäämiselle ja keinoja Suomen uhkaamiselle on mitä ilmeisimmin yksi vähemmän.
Päätös ydinvoimalan teettämisestä Venäjän ydinaseista vastaavalla yhtiöllä tehtiin sen jälkeen, kun Venäjä oli juuri vallannut Krimin niemimaan ja Sevastopolin Ukrainalta. Päätös oli näin ollen jo alun perin kestämätön. Sen perusteita ja tukijoita setvittäessä vielä moni suomalainen poliitikko joutuisi pyytämään anteeksi ja nöyrtymään, mikäli sellainen Suomessa olisi tapana.
Saatan minäkin olla aivan väärässä, mutta katselin mielenkiinnolla tohtori Jukka Tarkan televisiohaastattelua viime viikolla. Suomen merenkäynnin haavoittuvuutta korostaneen Tarkan mukaan Venäjä saattaa hyökätä Ahvenanmaalle, mutta mahdollista hänen mukaansa on myös hyökkäys rajatulle alueelle mantereella.
Kun Tarkan tämän toteamuksen yhdistää venäläisten toimintaan Ukrainassa, eivät ydinvoimalat tai sellaisen työmaa liene kaikkein epätodennäköisimpiä hyökkäyskohteita. Ukrainassahan Venäjä on esimerkiksi vallannut Euroopan suurimman ydinvoimalan ja siirtänyt sen samaisen Rosatomin hallintaan sekä vaarantanut Tshernobylin ydinvoimalan turvallisuuden.
Tarkan mukaan venäläisten mahdollinen hyökkäys kohdistuisi kohteeseen, johon hyökkäämisestä olisi suomalaisille kovasti kiusaa ja hankaluutta. Kaikki ydinvoimaan liittyvä täyttää tämän ehdon monella tapaa.
Tietysti toimiva voimala esimerkiksi Loviisassa on pelkkää työmaata kiinnostavampi pahantahtoiselle naapurille. Terveysvaikutukset, joita voimalaan hyökkäämällä voidaan saada aikaan, ovat laajoja sekä investoinnit uusiin voimaloihin äärimmäisen kalliita ja vuosia kestäviä. Lisäksi sähkön tuotannon pitkäaikaisen ja merkittävän häiriintymisen voidaan Kremlissä toivoa lisäävän Suomen riippuvuutta Venäjän energiasta ja jopa estävän Suomen nykyisen linjan jatkamisen.
