Ajelin tuossa taannoin leveällä valtatiellä 11 Kiikoisista Mouhijärven suuntaan, kun saavutin edelläni hulppeaa vauhtia ajaneen leikkuupuimurin. Kuljettaja ajoi kauniisti tien oikeassa laidassa, mutta leikkuupöytä ulottui silti puolisen metriä vastaan tulleiden kaistalle.
Ajattelin silloin kirjoittavani asiasta, mutta sitten jätin kirjoittamatta, koska liian moni olisi ollut sitä mieltä, että kaupunkilaistoimittaja ei ymmärrä mitään – eli vielä vähemmän kuin kaivinkoneista ja niiden puomistoista. Tänään kuitenkin palaan asiaan eilisen onnettomuuden takia. Orimattilassa kävi juuri niin kuin olen pelännyt.
Puimurien koko on kasvanut huimasti. Autoa ajavista aiempaa useammat ovat kovin nuoria tai kovin iäkkäitä. Kokemusta tai huomiokykyä on siis keskivertoa vähemmän. Autoissa voimavaroja on enemmän kuin riittävästi.
En tiedä, miten pitkälle valtatiellä ohittamani puimuri oli menossa, mutta minäkin ehdin ajaa sen takana muutaman kilometrin. Olisikohan liikaa vaadittu, jos leikkuupöytä irrotettaisiin puimurista ainakin pidempien siirtymien ajaksi. Eikä mihinkään pääse siitä, että kuolemanvaara on olemassa myös lyhyemmillä taipaleilla, mikäli kuivuri on tielle liian leveä.
Nyt tietysti jotkut ovat sitä mieltä, että vika on turman sattuessa kapeamman ja helpommin hallittavan liikennevälineen eli auton kuljettajan. Vaikka näinkin yksisilmäisesti asiaa katsoisi, mihinkään ei päässe siitä, että puimurin kuljettajankaan kohtalo ei kuolonkolarin sattuessa ole helppo.
Miten elää orimattilalainen viisikymppinen mies kotipaikkakunnallaan sen jälkeen, jos ja kun hänet tuomitaan lakien mukaan nuoren kuoleman aiheuttamisesta.
