Olen läpikotaisin kyllästynyt kaikki mediat vallanneeseen koronavirusuutisointiin. En kiellä, etteikö virus olisi vaarallinen, ainakin joillekin. Mutta niin on moni muukin sairaus hoitamatta.
Erityisesti olen kyllästynyt lukuihin sairastuneista ja kuolleista, joita joka mediassa toistellaan. Luvut eivät mielestäni kerro koko totuutta. Minä haluaisin tietää, ilmaisevatko lukemat vain hoitoon hakeutuneiden määrän, sillä jos neljä viidestä on oireettomia, kuka heitä osaisi testata?
Suomen lukemat ovat kuitenkin kohtuullisen hyviä moniin muihin maihin verrattuna. Ylen päivitysten mukaan lauantaina laboratoriovarmennettuja tartuntoja oli 2905 ja kuolleita 49. Kuolleisuusprosentiksi tulee näillä luvuilla 1,69.
Vertailun vuoksi keuhkokuumeeseen sairastuu Terve.fi-sivuston mukaan arviolta vuosittain 50000–60000 ihmistä. Noin neljä prosenttia eli noin 2000 henkeä sairastuneista kuolee, ja suurin osa kuolleista on yli 60-vuotiaita.
Vanhusten liikkumista on rajoitettu monessa maassa. Tämä perustunee siihen jo olemassa olevaan tietoon, että hengitystiesairaudet, kuten influenssat ja keuhkokuume, ovat usein kohtalokkaita vanhemmalle väestölle. Osa vanhuksista pullikoi vastaan moisia rajoituksia ja vakuuttaa olevansa hyvässä kunnossa, kuten varmasti ovatkin.
Asian toinen puoli on paljon raadollisempi. Jos epidemia laajenisi yhtäkkiä ja sairaalat täyttyisivät potilaista, hoitohenkilökunta joutuisi päättämään, kuka pääsee tehohoitoon ja hengityskoneeseen. Hoitoa saisivat nuoret ja työikäiset. Eläkeläiset jäisivät vähemmälle hoidolle. Noita päätöksiä ei kukaan haluaisi tehdä, ja siksi vanhusväestön liikkumista halutaan rajoittaa. Ihan heidän oman etunsa vuoksi, vaikka se ei ehkä kaikista siltä nyt tunnu.
Toisenlaisen vertailukohteen kuolleisuuteen saa tutkimalla onnettomuuslukuja. Liikenneturvan mukaan viime vuonna Suomessa tapahtui 3977 liikenneonnettomuutta, joissa kuoli 205 ihmistä ja loukkaantui 4987. Kukaan ei pidä lukuja hätkähdyttävinä, saatikka poikkeustoimia edellyttävinä. Toki onnettomuudet jakaantuvat koko vuodelle, eikä kyse ole epidemiasta, mutta tuntuu siltä, että liikennekuolemat ovat hyväksyttävämpiä kun sairauden aiheuttamat kuolemat.
Olen seurannut uutisointia Suomen tiedotusvälineiden lisäksi lähinnä BBC World -kanavalta. Saman levyn toistaminen alkaa jo ärsyttää. Joka ilta kuulemme tartuntojen ja kuolleiden määrän niin Iso-Britanniasta, Italiasta kuin Espanjastakin. Luvut ovat isoja mutta niin ovat väkiluvutkin. Kuolleiden määrä suhteutettuna väkilukuun antaisi kenties hivenen toisenlaisen kuvan tilanteesta.
Olen alkanut ajatella, että nuo uutisissa kerrotut luvut saattavat kertoa enemmän maan hallinnosta ja sairaanhoidon tilasta kuin mistään muusta. Onhan esimerkiksi Saksassa todettu paljon tartuntoja mutta vähän kuolleita. Tämä kertonee tehokkaasta testauksesta ja erinomaisesta sairaanhoidosta.
Lääkärien ja hoitajien arvostus on noussut maailmanlaajuisesti epidemian edetessä. Kiitollisuutta osoitetaan taputtamalla käsiä parvekkeella tai postaillaan kiitoksia somessa. Kiitollisuus ja arvostus kuitenkin loppuvat siinä vaiheessa, kun hoitajat pyytävät lisää palkkaa, ainakin Suomessa.
Palkkaneuvotteluissa puhutaan hoitajien kutsumusammatista, joten rahaa siitä ei tarvitse saada kuin minimi. Sitten nämä kutsumustyötä tekevät vaaditaan lain voimalla hoitamaan kriisitilanteessa vakavasti sairaita, joista osa on vielä hankkiutunut sairaaksi ihan omaa hölmöyttään tai piittaamattomuuttaan.
Ei ole ihme, että hoitohenkilökunnasta on pulaa. Tehtaan kolmivuorotyössä saa saman rahan helpommalla eikä tarvitse riskeerata terveyttään samassa määrin kuin hoitotyössä.
