Nokian kaupunginhallitus ei nostanut alun perin esitetyssä määrin johtavien luottamushenkilöiden vuosipalkkioita. Päätös oli jopa odotettu, koska suomalaiset – päättäjätkin – vähättelevät itseään ja työtään.
Erityisen paljon kuitenkin vähätellään toisen työtä ja sellaista työtä, jota ei ole koskaan itse tehty. Sellainen työ on lähes arvotonta ja kerman kuorintaa.
Se, että monet luulevat luottamustehtävistä saatavan palkkaa ihan oikeasti, pitää palkkiot kunnallisista luottamustehtävistä ja johtavistakin luottamustehtävistä työmäärään ja vaadittavaan osaamiseen nähden nimellisinä. Kyse on siis niin sanotuista hullun hommista.
Kuka esimerkiksi suostuisi 200 miljoonan liikevaihtoa pyörittävän yrityksen hallituksen johtoon 4000 euron tai 6000 euron vuosipalkkiolla? Ei ilmeisesti kukaan muu kuin luuloon päätöksensä perustava. Vastuita ja työmäärää pidettäisiin suhteettomina niistä maksettavaan korvaukseen nähden.
Kuitenkin tilanne on se, että johtavat kunnalliset luottamushenkilöt tekevät ja valmistelevat yhdessä virkamiesten kanssa päätöksiä, joiden kustannukset ovat kymmeniä tuhansia, satoja tuhansia, miljoonia ja jopa kymmeniä miljoonia. Lopulta näistä päätöksistä ovat vastuussa juuri johtavat luottamushenkilöt.
Eivätkä johtavien luottamushenkilöiden vastuut ole muutoinkaan kuin euroissa laskien vähäisiä. Päinvastoin. Vastuuta on kannettava yritysjohtajaa monin verroin enemmän kuntalaisten silmissä ja aivan yritysjohtajan tavoin tarvittaessa raastuvassakin.
Nokialla luottamushenkilön oikeudellisesta vastuusta väännettiin tosissaan kättä viimeksi viime vuonna, vaikka kyse mitä ilmeisimmin oli iäkkään mutta kokeneen ja osaavan luottamushenkilön vahingosta ja vaikka vahinkoa ei kaupungille tiettävästi lopulta syntynyt.
Voin kertoa hämmentyneeni tyystin, kun taannoin varakas nuori aikuinen aivan vakavissaan heitti ajatuksen taloudellisen asemansa parantamisesta kuntavaaliehdokkaaksi ryhtymällä. Menin sanattomaksi.
