Lapsuudessani minulla oli housuja vain yhdet. Siihen aikaan ei ainakaan vuokrakasarmissa kauheasti kummasteltu edes sitä, että paikan päälle laitettiin polveen toinen paikka. Tuolloin puhelin oli ani harvassa taloudessa ja isän kerman värinen Fiat 600 oikeutettu ylpeydenaihe.
Nyt elämme länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, mutta edelleen paikkoja tarvitaan paikkojen päälle. Nyt moninkertaiseen paikkaamiseen turvautuu valtio vähänkin kapeammilla maanteillä. Erinomainen esimerkki on Putajantie.
Toki paikattu tie on parempi kuin paikkaamaton, mutta mutta ilmeiset puutteensa sillä on siinä missä lyhyeksi käyvillä paikatuilla housilla. Yleensä tien perustakin on jo pettänyt, joten pien levittely ei näitä isompia kuoppia vähääkään korjaa. Perustan pettäminen näkyy myös teräväreunaisina ja syvinä kuoppina päällysteessä.
Avoautot ja muut matalan maastovaran ajokit ovat muita kuin haja-asutusalueilla liikkuvia varten. Niillä ajetaan vain valtateillä – eikä aina edes niillä.
Niinpä ymmärrän hyvin niiden suodenniemeläisten mielihyvän, jotka osaavat arvostaa Suocdenniemen keskustan surkeassa kunnossa olleiden katujen asfaltointia kuluneella viikolla. Ne, jotka ovat suodenniemeläisille kateellisia, voivat käydä katselemassa niitä katuosuuksia, joita ei vielä saatu päällystettyä.
Ne nähtyään saattanevat jopa kuoppaisimpienkin katujen ja teiden varsilla asuvat sastamalalaiset todeta päällystysurakoiden osuneen Suodenniemellä aivan oikeaan paikkaan.