Kun luen nykyisin harvakseltaan uutisia Sastamalan seudulta, hämmästyn. Uutisten sävy synkkenee synkkenemistään. Jos virkamieskunta koettaa esittää uudistusta tai selvitystä, niin senkin takaa paljastuu ikäviä totuuksia. Eniten kummastuttavat silti ne ratkaisut.
Lasten määrän väheneminen sai aikaiseksi kouluverkon tarkastelun. Väestöennusteita on tilattu Tilastokeskuksen tuottaman ennusteen lisäksi – kenties parempien lukujen toivossa. Ennusteita luetaan yhdellä tavalla. Vain käänteen odotettu tapahtumisaika vaihtelee.
Keskustasta on tekemällä tehty vanhusväestön loppusijoituspaikka. Kaupunki on vaivihkaa luopunut vanhainkodeistaan entisissä kunnissa ja sote-uudistuksen toivossa satsannut yksityisiin palvelukoteihin, joista valtaosa on Vammalassa.
Kodinhoitajat ajavat pitkin kaupungin reuna-alueita osin kolmessa vuorossa. Silti moni yksinäisistä vanhuksista kokee itsensä turvattomaksi.
Nyt halutaan haalia koululaiset yhtenäiskouluun Sylväälle, joka olisi ennemminkin syytä räjäyttää kuin remontoida. Koulu olisi sekä sijoitettava että rakennettava uudelleen.
Käsityökoulun ja ammattikoulun on toivottu tuovan opiskelijoita muualtakin keskustaan. Jos linjoina ovat patavanhoillisten perinteiden mukaiset tytöt keittiöön ja pojat autokorjaamoon, ei suurta ryntäystä liene odotettavissa. Ei varsinkaan, jos kaupungilla ei ole tarjota edullisia mutta silti säällisiä vuokra-asuntoja opiskelijoille.
Aikoinaan kunnat rakensivat vuokra-asuntoja saadakseen asukkaita ja tilapäiskoteja omakotirakentajille. Ei vuokra-asuntojen edes odotettu tuottavan voittoa.
Nyt valtaosin huonosti rakennetut ja vuosikymmeniä huollon puutteesta kärsineet asunnot on hinnoiteltu todellisia kustannuksia vastaaviksi. Niinpä niitä jää tyhjilleen tuottaakseen lisää tappiota. Nykyisen vuokralaisen tehtävä ei ole kuitata menneiden aikojen virheitä.
Asumiskustannuksia sivuaa myös vesilaitos. Alati vähenevän asukasmäärän pitää tulevaisuudessa maksaa jättimäiseksi paisuneen vesijohtoverkoston kunnossapitokulut. Vesimaksut eivät ainakaan halpene. Sen voi taata kuka vain.
Karkun kehittämisestä on puhuttu kauniisti. Palvelujen lopettaminen ei ainakaan luo mielikuvaa kehitettävästä kasvualueesta. Eikä se myöskään lisää nuoren, koulutetun väestön määrää Karkussa.
Miksi kukaan perheellinen muuttaisi paikkaan, jossa ei ole muuta kuin junarata ja asemapiha? Se on Karkun tulevaisuus, jos kirjasto ja sen jälkeen koulu viedään pois.
Kaupungin keskustan kaavoituksesta on puhuttu varsin paljon. On kaikenlaisia toiveita ja mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin.
Kannattaako kuihtuvaan ydinkeskustaan kaavoittaa yritystiloja, kun kadunvarret kumisevat jo nyt tyhjyyttään? Onko yrityspuistoon oikeasti tulijoita? Onko järkevää hukata upeat vesistönäkymät kerrostaloista tehtyjen muurien taakse?
En tiedä yhtään kaupunkia, johon tultaisiin katsomaan kerrostaloja. Sen sijaan Rauma, Naantali ja Porvoo ovat esimerkillisesti hyödyntäneet vanhaa rakentamista ja säilyttäneet kokonaisia kortteleita ja kaupunginosia yksittäisten rakennusten sijasta.
Viime vuonna luimme tutkimustuloksia siitä, kuinka huonosti Sastamala tunnetaan niin Pirkanmaalla kuin muualla Suomessa. Kenties maaseutujohtaja ottaakin virasta eläköidyttyään vastaan matkailun ja markkinoinnin konsultin tehtävät puskeakseen Sastamalan Suomen kartalle.
Sylvään alueen mahtipontinen kaavoittaminen tuntuu joka tapauksessa ylimitoitetulta, sillä vähään aikaan edes ydinkeskustaan ei ole noussut enempää kuin kerrostalo vuodessa. Joka vuosi ei sitäkään. Ne nousseet talot ovat pääsääntöisesti melko matalia taloja, koska korkeimpien talojen huoneistojen myynti takkuaa.
Kaavoitus taitaa muutenkin tulla tiensä päähän. Kunhan kaikki nyt keskeneräiset kaavat on saatu valmiiksi, on kaupungilla tonttivarantoa vaikka muille jakaa. Koko kaavoitusosasto voitaneen lopettaa tarpeettomana.
Pessimisti ei pety, sanotaan. Mutta kovin lohduttoman näköalan edessä Sastamalan asukkaat ovat. Päättäjät puolestaan vääntelehtivät pohtiessaan, miten tässä tilanteessa tulisi toimia ja äänestää.
Kolumnisti muutti taannoin työn perässä Sastamalasta Ateenaan, jossa viime sunnuntaina oli kadehdittavat 19 astetta lämmintä.
