Harrastus, joka ei vie kaikkia omia rahoja ja vähän muidenkin, ei karkkulaisen Antti Pärssisen mielestä ole harrastus. Hän on myymässä Mouhijärvellä omakotitaloa saadakseen rahat toisen Chrysler New Yorkerin osiin. Projekti on näet melkoinen haaste, sillä nyt autotallissa on vasta pelkkä kori.
– Olen luvannut itselleni, että se on ajokunnossa, kun täytän 30 vuotta, kertoo 26-vuotias rekkamies, joka oli mukana Vammalan vanhojen ajoneuvojen vappuparaatissa 27. kertaa. Amerikan autojen harrastus on Antilla näet veren perintöä.
Paraatissa oli mukana peräti neljä Pärssisten omistamaa autoa. Isä oli matkassa vuoden 1967 Chrysler New Yorkerilla, äiti vuoden 1957 De Soto Diplomatilla, Antti vuoden 1974 Plymouth Valiantilla ja Antin avovaimo Jenna Telilä vuoden 1966 Chrysler New Yorkerilla.
– De Soto on isän ensimmäinen auto, jonka alla minäkin olen mönkinyt pikkupoikana. Huipulta on hyvä aloittaa, Antti naureskelee ja määrittelee Amerikan autojen harrastamisen toiminnaksi, joka ei ole elämäntapa eikä harrastus, vaan jotakin siltä väliltä.
Ajomäärä vaihtelee rajusti
Amerikan autojen harrastaminen on Antin ja Jennan mukaan niin jokapäiväistä elämää, että esimerkiksi alan tapahtumiin lähteminen ei vaadi heiltä hirveätä ponnistelua. Vammalan vappuparaati olikin Antille jo tämän vuoden neljäs tapahtuma.
Ennalta suunniteltuja tapahtumia on tälle vuodelle kymmenkunta, mutta nyt on alkanut näyttää siltä, että kokonaismäärä nousee hyvinkin 15 tapahtumaan. Kauimmillaan tie vie Viroon ja Pieksamäelle. Sitä pidemmälle vanhalla, 22 litraa sadalla litralla kuluttavalla autolla ei lähdetä.
Paljon on kiinni siitä, iskeekö paha karma kesken kesän. Pahimmillaan kesä on 80-prosenttisesti korjaamista ja 20-prosenttisesti ajamista mutta parhaimmillaan tilanne on päinvastoin.
Suurten tunteiden laji
Antti Pärssinen kuvailee Amerikan autojen harrastamista suurten tunteiden lajina. Onnistumisen tunne on käsittämätön, kun auto lähtee käyntiin pitkän remontin jälkeen.
Toisaalta aika ajoin on hetkiä, joina Antti haluaisi myydä kaiken yhdellä eurolla. Autoilla on näet tapana hajota aina aivan väärässä paikassa.
Autoharrastajien yhteisö on yhtenäinen. Apua tarjotaan ja annetaan aina, sillä kaikki ovat kaikkien kavereita. Auton merkillä ei silloin ole mitään merkitystä.
Amerikan autojen harrastajat ovatkin monituhatpäinen heimo, jota yhdistävät autojen lisäksi myös musiikki ja alan tapahtumat.
