Olen koko ikäni uskonut sukunimeni tarkoittavan, että jokin osa perimästäni on venäläistä ja siten myös venäläisten aiemmilta asuinsijoilta Keski-Euroopan sydämestä. Näin uskoen teetin geenitestin. Luuloni osoittautui tyystin vääräksi, vaikka sukunimeni on perivenäläinen Kusnetsoff.
Samalla saivat selityksen jotkut vähäiset ihmettelynaiheeni menneiltä vuosikymmeniltä. Enää en kummastele esimerkiksi sitä, että pienviljelijänä Suomessa uurastaneen isoisäni hyvä ystävä oli viittä kieltä lapsuudessaan oppinut kosmopoliitti, joka johti suurta kansainvälistä konsernia.
Enkä enää kyseenalaista englantilaisten kykyä erottaa suomalaiset omistaan. Joskus vieras näkee ehkä sittenkin jopa enemmän katsoessaan kaukaa.
45 vuotta sitten olin näet jonkin aikaa Lontoossa. Parinkymmenen suomalaisen joukosta olin useankin paikallisen mukaan näöltäni ainut britiksi kelpuutettava. Tuo oli siis aikana ennen siirtolaisuuden tsunamia ja puolalaisia putkimiehiä, jotka ovat sittemmin tehneet Lontoosta muittenkin kuin kansainyhteisön kansallisuuksien sulatusuunin.
Kahdeksasosa perimästäni on Brittein saarilta. Venäjälle tai venäläisten juurille ei viittaa mikään. Kertomukset isoisäni lapsuuden kotikaupungin Pietarin yläluokan äärettömästä kansainvälisyydestä todentuvat siis myös minun perimässäni.
Isoisäni toinen vanhempi on ollut Brittein saarilta ja toinen joko Suomesta, Skandinaviasta tai Baltiasta. Venäläisyydestä ei ole tietoakaan.
Paljolti skandinaavisen perimän omaavan vaimoni sijaan omasta perimästäni Skandinaviasta on kaikkiaan yksi seitsemäsosa ja Baltiasta yksi kuudesosa.
Täytyypä ajatella asioita uudelleen. Ehken enää tämän jälkeen julista englantilaisia tyhmimmiksi länsimaalaisiksi. Onneksi omat juureni johtavat Englannin sijaan Skotlantiin, Irlantiin ja Walesiin.
Entiseen tapaan saatan sen sijaan kehua sopivan paikan tullen Keski-Aasian kansojen uutteria maahanmuuttajia. Yksi 25. osa perimästäni on Keski-Aasiasta.
