Maanmittari lähestyy tämän vuoden ja ensi talven aikana todella monia sastamalalaisia kirjeellä. Se kannattaa lukea ja tutustua mukana seuraavaan karttaan silmälasit päässä, sillä tieoikeuksiin tullee vähintäänkin useita satoja muutoksia. Kirjeen avaamatta jättäminen tai karttaan pintapuolisesti tutustuminen voi lisäksi maksaa tuhansia euroja.
Todennäköisimmin kirjeen ja siinä kutsun maanmittaustoimitukseen saavat ne, jotka omistavat maata haja-asutusalueella valtatien 12 eteläpuolella, koska valtion varoin toteutettavista alueellisista yksityistietoimituksista suuri osa tehdään siellä. Kullakin yksittäisellä alueella on keskimäärin 250–300 kiinteistöä.
Se, että alueellisia tietoimituksia tehdään valtion varoin juuri Sastamalassa, johtuu siitä, että täällä monet tieoikeudet perustuvat vanhoihin, jopa lähes sadan vuoden takaisiin maanmittaustoimituksiin. Tarve tieoikeuksien muuttamiseen on siis huomattavasti keskimäärää suurempi.
Edun ilmaisista yksityistietoimituksista saavat Sastamalassa kaikki ne, jotka niitä ymmärtävät hyödyntää alueilla, joilla alueellisia tietoimituksia tehdään. Oman palstan tieoikeuden ei siis tarvitse olla vanha. Itse asiassa sitä ei tarvitse vielä edes olla olemassa. Riittää, että maa on alueella, jossa tehdään alueellisia yksityistietoimituksia.
Yksityistietoimitus maksaa halvimmillaankin tuhat euroa mutta usein moninkertaisesti. Tavallisesti Maanmittauslaitos laskuttaa yksityistietoimituksista tuntiveloituksen mukaan. Kun mukaan lasketaan maastokäynnit matkoineen, maanomistajien kanssa pidettävä kokous, mitä moninaisimmat paperityöt ja tarvittavien asiakirjojen teko, kertyy työtä ja laskua melkoisesti.
Alueellisten tietoimitusten takia on toimitusinsinööri Kristiina Katajalehdon mukaan aherrettu valtion kustannuksella pari vuotta. Nyt ollaan Sastamalassa päätymässä siihen, että maanomistajat saavat kirjeellä kutsun maanmittaustoimituksiin alue kerrallaan.
Esimerkiksi valtatien 12 ja Mason lenkin välisellä alueella kiinteistöjä omistavien alueellinen kokous pidetään maaliskuun ensimmäinen päivä kaupungintalossa.
Se, että kirjettä ei postiluukkuun tai -laatikkoon kopsahda, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asia ei koskisi itseä. Tämä johtuu siitä, että Maanmittauslaitoksella ei ole kaikkien maanomistajien osoitetietoja. Osoitetieto uupuu keskimäärin muutamalta jokaista sataa maanomistajaa kohti.
Sen takia on hyvä sopia naapurien kanssa siitä, että kun yksi naapurustossa saa kirjeen, siitä huomataan kertoa muillekin. Tällöin kirjettä osataan odottaa ja kysyä asiaa Kristiina Katajalehdolta, jollei kirjettä kuulu, vaikka muut ovat sellaisen saaneet.
Erityisen todennäköistä kirjeen saamatta jääminen on niillä tiloilla, jotka ovat olleet todella pitkään perikunnan hallussa ilman, että lainhuutoa on päivitetty. Viranomaisen osoitetieto voi olla jopa 1920- tai 1930-luvulta. Tuolloin tieto siitä, kuka perikunnan asioita lopulta nykyisin hoitaa tai ketkä maat virallisesti omistavat, on jäänyt välittymättä Maanmittauslaitokselle.
Kartta on tärkein
Toimitusinsinööri korostaa kirjeen mukana tulevan kartan tärkeyttä. Siitä käy ilmi, miten tieoikeuksia ollaan muuttamassa.
Kun kullakin alueella on yleensä 250–300 kiinteistöä, tehdään muutoksia keskimäärin noin 150. Kyse ei siis ole pelkästään jo olemassa olevan toteamisesta. Mikäli kartta ei joltain osin aukea, kannattaa Kristiina Katajalehdon mukaan olla yhteydessä häneen.
Toimitusinsinööriin on viisasta olla yhteydessä hyvissä ajoin ennen maanmittaustoimitusta, mikäli kartan tieoikeudet tuntuvat omien tarpeiden vastaisilta. Jokaiselle palstalle olisi oltava tieyhteys. Yhteyttä voi toki ottaa vielä aivan kokouksen alla ja itse kokouksessakin.
Itseasiassa jopa aivan uusia tieoikeuksia voidaan ilman ennakkovalmisteluja perustaa vielä maanmittaustoimituksessakin, mikäli paikalla ovat kaikki maanomistajat ja nämä ovat asioista yhtä mieltä ja sopivat asiasta. Tällainen sopimus on osapuolia sitova. Siitä ei voi myöhemmin livetä muutoin kuin yhdessä sopimalla.
Useimmiten muutokset ovat kuitenkin sellaisia, että ne perustuvat aikanaan perustetulle tieoikeudelle, jota ei ole tuotu kartalle. Samalla pohditaan sitä, voidaanko tie toteuttaa aikanaan päätettyyn paikkaan ja onko tien linjaus toimiva.
Sastamalassa on runsaasti tieoikeuksia, jotka perustuvat vanhoihin yhteisiin teihin. Ennen vuotta 1977 maanmittaustoimituksissa todettiin, että kulku tapahtuu vanhaa yhteistä tietä käyttäen. Vuonna 1977 vanhat yhteiset tiet lakkautettiin yhteisinä alueina ja tiealue jaettiin maanomistajien kesken. Tien käyttö jatkui lainmuutoksesta huolimatta entiseen tapaan.
Tällaisissa tapauksissa tieoikeutta ei ole kirjattu mihinkään asiakirjaan. Nyt nämä kulku- ja kunnossapito-oikeudet kirjataan, jotta turhilta riidoilta säästyttäisiin. Kullakin on velvollisuus pitää tietä kunnossa siinä määrin kuin oma kulkeminen sitä edellyttää.
Mikäli ei vanhaa tietä eikä tarvetta sille ole enää olemassa, vanhat tieoikeudet lakkautetaan. Tarpeettomia tieoikeuksia ei haluta pitää osana kiinteistöjärjestelmää.
Suomessa työn alla olevista alueellisista tietoimituksista suuri osa on Sastamalassa. Toimitusinsinööri Kristiina Katajalehdon mukaan Sastamalan jälkeen tuskin toteutetaan enää monia vastaavia koko kuntaa koskevia hankkeita.