Kevät otti perjantaina ja lauantaina pitkän loikan eteenpäin. Jo perjantaina kuvasin jutun kuvan valtatien 12 varrella kolmisen kilometriä Citymarketilta kohti Huittista. Lauantaina Pyhän Marian kirkon kiviaidan päällä pyrstöään heilutteli terhakka västäräkki.
Auringon lämmittäessä esiin putkahteli yhtäkkiä kymmenittäin leskenlehtiä kaikkialla, minne tieni vei. Vielä alkuviikosta katseeni ei ollut tavoittanut ainuttakaan, vaikka olin tarkkaan katsellut etelän puoleisia penkereitä niin Keikyässä kuin Kiikoisissakin.
Tiistaina Häijäässä kohtasin ensimmäisen nokkosperhosen. Se oli perin räätynyt mutta viipotti silti eteenpäin viiden maissa iltapäivällä maisemakylässä kaivinkoneiden välissä.
Kevään ensimmäisen hanhiparven näin aamusella torstaina ruokailemassa ja lepäämässä Vaunujoen ja Putajantien välissä. Kisailevat sitruunaperhoset ilahduttivat metsänreunassa Marttilan ja Ojansuun rajamailla lauantaina iltapäivällä.
Surullisempaa on se, mitä kevään tulo aiheuttaa mieleltään sairaille ihmisille. Eläinvihaajat kömpivät koloistaan niin kuin aiempinakin keväinä ja keksivät mitä ihmeellisimpiä tapoja tappaa ja vammauttaa.
Nämä kuolon ja kivun enkelit saavat toiminnastaan sellaista mielihyvää, jota en saata ymmärtää.
Omallakin asuinalueellani elelee käsittääkseni tällainen sadisti, jolle jokainen kuollut kissa, koira tai muu eläin näyttää olevan voitto.
Naapurin Kisulta meni henki. Oma koirani on elänyt maksavaivaisena jo kymmenen vuotta.