Kulunut vuosi on ollut monella tapaa hyvä, mikäli sitä arvioi yleisesti läntisen Pirkanmaan näkökulmasta. Sastamalassa Mouhijärven uuden pientaloalueen tontit kävivät kaupaksi paremmin kuin kukaan uskalsi edes toivoa ja aluehallintovirasto oikoi monia kaupunkilaisia satuttaneita epäkohtia. Nokia sai todella tiiviin lähijunaliikenteen kymmenkunta päivää sitten ja loikkasi yhdellä kertaa osaksi Tamperetta. Ylöjärven kaupungin talous ja kyky vastata asukkaiden tarpeisiin on paremmalla tolalla kuin juuri missään.
Yritykset investoivat vahvasti kaikissa kolmessa kaupungissa. Uusia kouluja suunnitellaan ja rakennetaan. Isoja asuntoalueita tuhansille ja taas tuhansille asukkaille kaavoitetaan kaikissa kolmessa kaupungissa.
Tämä kaikki lupaa työtä ja hyvinvointia myös jatkossa. Nyt työttömiä on tilastojen mukaan Ylöjärvellä kuusi, Sastamalassa seitsemän ja Nokialla kahdeksan prosenttia työvoimasta. Todellinen luku lienee kuitenkin ainakin kaksinkertainen, mikäli piilotyöttömyys otetaan huomioon. Tehtävää ja tavoiteltavaa siis riittää, jotta verovaroja ohjattaisiin esimerkiksi vanhusten hoitoon ja hoivaan inhimillisessä määrin.
Hyvinvoinnin jakautuminen onkin kaikkea muuta kuin tasaista. Sen huomasi joulun alla esimerkiksi kaupan kassajonossa. Moni lapsiperhe tulee joulun toimeen vähemmällä kuin monet muut samankokoiset perheet tavallisen viikonvaihteen. Jotenkin tuon ymmärtäisi, jos eläisimme vielä 1960-lukua.
Liian usein tuntuu, että muutos ei olekaan ainakaan kaikille kehitystä. Aiemmin perin tärkeän yhteisöllisyyden katoaminen ei paljoa kirpaise taloudellisesti hyvin voivia. Heikommin voiville läheisten ja lähimmäisten tuen puuttuminen voi olla melkein elämän ja kuoleman kysymys.
Rohkaisenkin niitä, joilla on riittämiin, tukemaan niitä, joilla on vähemmän. Uskokaa tai älkää, harva pahastuu oman tilanteensa huomioon ottamisesta, kunhan ihmistä kohdellaan tasavertaisena ihmisenä.
Pidettäköön joulun henkeä yllä muutoinkin kuin jouluaattoiltana.
