Puheenaiheet on parin kuluneen viikon ajan antanut toimittajalleen lehvähdysaikaa ja siirtänyt uutisointiaan osin valtakunnallisiin uutisiin aikana, jona kiinnostavia paikallisia uutisia on tarjolla murto-osa normaalista. Ei ole tehty pakolla sellaisia kesäjuttuja, joiden voi pitkän kokemuksen perusteella arvioida kiinnostavan lähinnä jutun kohteita itseään.
Yhden jutun tekemiseen kuluva aika on samalla puolittunut ja seitsemän päivää viikossa työskentelevän toimittajan työpäivä lyhentynyt. Akkuja on ladattu tulevaa syksyä ja talvea varten.
Vaikutus lukijamäärään on ollut odottamaton. Sunnuntaipäivän aikana lehden sivuilla oli 6000 kävijää. Yhden päivän aikana kävijöitä oli enemmän kuin kerran viikossa ilmestyvällä paikallislehdellä on tilaajia. Lisäksi sunnuntai on ollut keskimäärin suhteellisen pienen lukijamäärän päivä Puheenaiheissa.
Useimpien muiden lehtien kärvistellessä huomattavasti keskivertoa pienempien lukijamäärien aiheuttamissa paineissa on Puheenaiheissa kummasteltu aivan päinvastaista ilmiötä. Lukijamäärä oli näet lauantainakin muutaman sadan lukijan tarkkuudella sama kuin sunnuntaina. Yhden päivän ilmiöstä ei ole kyse.
Yllä kerrotusta huolimatta Puheenaiheet ei ole muuttamassa näkökulmaansa valtakunnalliseksi. Totta tosin edellä kerrotun takia on sekin, että jatkossa paikallisten uutisten joukkoon tulee aiempaa rohkeammin myös ihmisiä puhuttavia uutisia maakunnasta ja sen ulkopuolelta.
Ensimmäinen lehti, jossa työskentelin kuukausipalkalla, oli Salon Seudun Sanomat. Se oli tuolloin varsin hyvin toimeen tuleva lehti, joka seitsemänä päivänä viikossa kertoi alueellisia uutisia ja niiden ohessa mielenkiintoisimpia uutisia muualta. Alue oli kooltaan suurin piirtein Sastamalan kaupungin kokoinen. Tämä ilmeisen toimiva malli on alkanut kiinnostaa aiempaa enemmän, koska lukijat näyttävät sitä haluavan.
Lehdessä on lopulta vain yksi kuningas. Kuninkaan nimi on lukija. Lukijat ohjaavat uutisointia ja muutoinkin jutuntekoa. Liian harvojen lukemia juttuja ei tehdä. Ei kauppiaskaan ota kauppaansa tavaroita, joita ei juuri kukaan osta.
Enemmistön liiallisesta diktatuurista ei silti Puheenaiheissa ole vaaraa. Esimerkiksi kulttuurijuttuja ja urheilujuttuja tehdään jatkossakin, vaikka niiden lukijakunta on kaikissa kohtaamissani kymmenissä sanomalehdissä ollut paljon rajallisempi kuin aktiivisimmat kulttuurin harrastajat ja urheilijat olettavat. Näin siis silloin, kun ei ole kyse olympialaisista, jalkapallon MM-kisoista tai formuloista, joita niitäkin seurataan lähinnä televisiosta tai samaa materiaalia jakavilta verkkokanavilta.
Syy näiden alojen juttujen keskimäärää matalampiin lukijamääriinkin on selvä. Jo vuosikymmeniä sitten julkaistiin tutkimuksia, joiden mukaan vain noin 40 prosenttia ihmisistä lukee urheilujuttuja. Kulttuurijuttuja karsastamattomien osuus on likimain samaa kokoluokkaa. Tätä tosiasiaa ei alan sisällä ole enää vuosikymmeniin kyseenalaistettu.
Ne asiat, jotka kohtaavat arjessa kaikkia tavalla tai toisella, kiinnostavat myös lehdissä kaikkia. Niiden teoriassa ja todellisuudessa tavoittelema lukijakunta on aivan toinen kuin rajallista ihmisjoukkoa kiinnostavien lukijakunta. Tätäkään puolta ei ole mahdollista jättää kokonaan huomiotta.