Taidan olla nuorimmasta päästä niistä ihmisistä, joiden lapsuudessa oli aina paljon lunta talvisin. Sitä oli valtavissa kasoissa, ja autot ajoivat maanteilläkin lumilinkojen kasaamien lumivallien välissä. Lapset kaivoivat luolia kasoihin ja selvisivät monasti romahtavien lumien alta onnen kaupalla. Niin minäkin kavereineni.
1960-luvun jälkeen on kuitenkin muuttunut moni muukin asia kuin lumen määrä. Tuohon aikaan 60-vuotias oli vanha ja istui usein keinutuolissa kolotuksistaan kärsien. Oma äitini alkoi odottaa kuolemaa melko pian 40 vuotta täytettyään, koska hänen äitinsä oli kuollut vähän päälle 50-vuotiaana ja isä noin 60-vuotiaana.
Nyt ihmiset elävät usein yli 80-vuotiaiksi. Olen haastellut jopa monia satavuotiaita. Eräskin rouva nosti satavuotishaastattelun aluksi jalkansa kohti kattoa ja näytti, miten hän yhä osaa polkea pyörää ylösalaisin.
Äitinikin soittelee aika ajoin. Seuraavaksi hän täyttää 86 vuotta. Kaduille ovat ilmaantuneet pyöräkelkat ja sähkömopot. 50 vuotta sitten edes tavallista pyörätuolia ei hevin nähnyt muualla kuin laitoksissa, eikä pyöräkelkkojenkaan ilmaantumisesta ole paljoa enempää kuin 25 vuotta.
Nyt, kun meillä on sekä runsaasti lunta että runsaasti iäkkäitä, jotka haluavat liikkua ja kykenevät liikkumaan kotinsa ulkopuolella, törmäävät monien taloyhtiöiden kitsaus maksaa lumien poistamisesta ja väestön ikääntyminen pahemman kerran. Onneksi toinen puoli yhtiöistä pyrkii huolehtimaan velvoitteistaan.
Katselen juuri, miten pappa edellä ja mamma perässä ovat kadun toisella puolella matkalla pyöräkelkoilla kauppaan. Nyt siitä jo pääsee. Muutamaa päivää aiemmin samaisessa kohdassa Puistokatua auton kuljettaja lapioi lunta lumivalliin juuttuneen autonsa alta.
Olen yrittänyt pohtia, mikä saa keskustan taloyhtiöistä monet viis veisaamaan kaupungin kehotuksista hoitaa lumet pois, ennen kuin kaupunki vaatii sitä uhkasakon voimalla tai yksinkertaisesti poistaa lumet ja lähettää laskun taloyhtiölle.
Yksi syy on varmasti se, että kaupungin keskustaan on rakennettu menneinä vuosikymmeninä lukuisia kerrostaloja todella halvalla ja myyty siitä huolimatta normaaliin hintaan. Pakkanen tunkee sisään ikkunoista ja elementtien raoista, mutta vuokra tai vastike lohkaisee silti eläkkeestä ison siivun. Kun lämmitysmenetelmänä on halvalla saatu mutta asukkaalle hatarassa talossa perin kallis sähkölämmitys, tietää, miksi yhtiön kulut halutaan pitää jopa alle ehdottoman minimin.
Kohtuullinen vuokra yhdistettynä kalliisiin lämmityskuluihin johtaa vuokra-asuntojen jäämiseen tyhjilleen, mikä taasen saa vuokra-asuntojen omistajat eli jotkut taloyhtiöiden osakkaista perin kitsaiksi. Välillä näytetään säästetyn jopa kattoremontin teossa tai sälytetyn vuokralaisille isojakin taloyhtiön kuluja, jotka eivät heille lain mukaan kuulu.
Tämän olen oppinut yhtiömme oltua vuoden verran vuokralaisena yhdessä keskustan kerrostaloista. Tekisi mieleni kuvata kyseistä taloa erään tutun mustavalkoisen linnun kotina, mutta taidanpa jättää sen tällä kertaa tekemättä, koska tiedän monien muiden talojen vuokralaisten olevan aivan samassa tilanteessa.
Katsellessani rollaattoria tai pyöräkelkkaa hikipäässään lumien keskellä työntäviä ikäihmisiä olen alkanut puolivakavissani pohtia jopa sitä, pitäisikö laskut lumien luomisesta ja lumenkaatopaikalle viemisestä lähettää isot rahat kehnoilla taloilla tehneille rakennusyhtiöiden omistajille? Ehkä se olisi oikeudenmukaista.
