Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä esittää ensi viikolla kokoontuvalle kaupunginhallitukselle, että kaupunginhallitus voinee pitää lautakuntaan valitun valtuutetun puolueloikkaa käypänä perusteena koko lautakunnan erottamiselle. Espoon kaupunginhallituksen päätös saattaa vaikuttaa melkoisesti myös Ylöjärven kaupungin päätöksiin likimain vastaavanlaisessa tilanteessa.
Kummassakin kaupungissa kaksi valtuutettua on vaihtanut valtuustoryhmää ja kummassakin enemmistö haluaisi pitää valtuuston valitsemien luottamuselinten poliittisen jakauman vaalituloksen mukaisena huolimatta valtuutettujen päätöksestä vaihtaa puoluetta.
Olemassa olevaa oikeuskäytäntöä ei kuitenkaan ole. Eikä nykyinen Kuntalaki kaikkine perusteluineen riitä, vaan ratkaisua on hallinto-oikeuden professorin Olli Mäenpään mukaan haettava vanhan kunnallislain perusteluista asti.
Lisäksi tilanne ei kaikilta osin ole Espoossa ja Ylöjärvellä yhtäläinen. Espoossa on olemassa selkeä sopimus siitä, miten toimitaan valtuutetun vaihtaessa valtuustoryhmää. Toki sopimus on vanha ja välillä jo unohdettukin. Vaalien yhteydessä sen olemassaoloa ei ole nostettu esiin. Ylöjärvellä sopimusta tai ainakaan mustaa valkoisella sopimuksen olemassasolon osoittamiseksi ei ole.
Lisäksi se, millaisia sopimuksia valtuutetut ovat ehdokkaaksi ryhtyessään allekirjoittaneet, vaihtelee. Se taas on ratkaisevan tärkeää, koska pelkkä valtuustoryhmän vaihto ei käy syyksi luottamuselimen erottamiseen. Jos syynä olisi yksinomaan valtuutetun poliittisen ryhmän vaihtaminen, rikottaisiin perustuslakia.
Esimerkiksi ylöjärveläinen valtuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Markku Mäki-Ventelä ei tiettävästi ole allekirjoittanut sellaista ehdokassopimusta, jossa hän sitoutuisi muuhunkin kuin Keskustapuolueen ehdokkaaksi. Mikäli näin on, on Mäki-Ventelää käytännössä mahdotonta savustaa ulos kaupunginhallituksesta vain sen takia, että hän siirtyi Keskustasta Perussuomalaisiin. Tämä käy selvästi ilmi professori Olli Mäenpään lausunnosta.
Espoossa luottamuspulan ja siitä seuraavan luottamuselimen erottamisen perusteeksi on tuotu kummankin valtuustoryhmää vaihtaneen valtuutetun ehdokassopimukset. Niissä he sitoutuvat noudattamaan valtuustoryhmän sääntöjä ja maksamaan luottamushenkilöpalkkioistaan puolueveroa koko valtuustokauden ajan sille puolueelle, jonka listoilta heidät on valittu.
Espoossa näyttävätkin täyttyvän professori Mäenpään asettamat ehdot erottamiselle. Ylöjärvellä tilanne näyttää olevan huomattavasti Espoota epäselvempi, koska sopimusrikkomuksista ei ilmeisesti ole yhtä selkeätä näyttöä kuin Espoossa.
Niin tulkinnanvarainen tilannetta säätelevä lainsäädäntö kuitenkin on, että Espoossakin kaupunginjohtaja käyttää kaupunginhallitukselle tekemässään esityksessä varsin poikkeuksellista ilmaisua ‘voinee’, jolla ilmaistaan asian todennäköistä tilaa. Yksiselitteisen varmaa kantaa esittelijä ei näin ollen ota.
Lisäksi kaupunginjohtaja ei halua kaupunginhallituksen ottavan asian ratkomista varten perustetulle tilapäiselle valiokunnalle annettavassa lausunnosssa lainkaan kantaa siihen, tulisiko Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsenet tässä tapauksessa erottaa. Tästä kannanotosta on pidättäydyttävä sen takia, että lopulta kyse on ensi sijassa valtuuston poliittisesta harkinnasta ja muusta tarkoituksenmukaisuusharkinnasta.
