Me suomalaiset olemme ihmetelleet ja itse asiassa lähes kaikki eurooppalaiset ovat ihmetelleet Ruotsin ja sen pääepidemiologi Anders Tegnellin koronalinjauksia pitkin kevättä. Yleinen näkemys on ollut se, että vakavan taudin ei pidä antaa levitä väestöön, jos se voidaan välttää. Tegnellin mielestä suoja on hankittava ruumiskasoista huolimattakin sairastuttamalla kansa.
Suomessa Anders Tegnellin linjalle näyttää asettuneen THL:n terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen. Hän on mies, jonka kantoja Suomen hallitus on kerta toisensa jälkeen kuunnellut ja uskonut ilmeisesti kritiikittä.
Näin näyttää olleen ja olevan siitä huolimatta, että Salmisen mielipiteille ja heitoille on kerta toisensa jälkeen pyydetty tieteellisesti hyväksyttäviä perusteluja niitä kuitenkaan saamatta.
Mielenkiintoinen on myös hallitukselle osoitetun avoimen kirjeen noin 50 allekirjoittajan lista. Listalla on paljolti niitä, jotka uskaltavat olla eri mieltä. Moni sellainen nimi uupuu, jonka tiedetään olevan samaa mieltä. Hallituksen huononkaan linjauksen vastustaminen ei näet useinkaan ole ilmaista.
Perusongelma on se, että Suomea näytetään olevan nyt viemässä tartuntojen lisäämisen tielle ilman, että uskalletaan tai halutaan ääneen sanoa, mikä hallituksen koronalinjaus on ja mitä siitä seuraa.
Uskoakseni Suomen kansa on kuitenkin paljon fiksumpi kansa kuin oletetaan. Yhdeksän hyvän ja kymmenen kauniin perään parkujien joukko on toki äänekäs, mutta useimmat haluavat säilyttää terveytensä ja henkensä. Lopulta varsin harva haluaa vaihtaa terveyttään tai olemassa oloaan pikku mukavuuksiin, kunhan hivenen asiaa pohtii.
Juuri nyt olisi vielä mahdollista ajaa tauti alas eli painaa tartuntojen määrä todella alas, pitää se siellä ja siirtyä lähes normaaliin elämään suhteellisen nopeasti. Tähän mahdollisuuteen Salminen ei usko. Toisaalta kovin monet ovat hänen kanssaan aivan eri mieltä. Eri mieltä on kovin moni muukin kuin ne noin 50, jotka allekirjoittivat avoimen kirjeen.
Totta on kuitenkin väistämättä se, että jos Pandoran lipas kerran avataan, ei pahuutta enää millään saada sinne takaisin, ennen kuin moni on kuollut tuskallisen kuoleman ja moninkertainen määrä meistä on sairastanut pitkän ja kivulloisen sairauden, jonka jäljiltä moni ei ole kenties koskaan enää entisellään.
Mitäpä avoimessa kirjeessä sitten sanotaan. Teksti on alla.
Suomessa koronaepidemian tilanne on tällä hetkellä hyvä. Suomalaisten vastuullinen käyttäytyminen ja sen tueksi ajoissa käynnistetyt rajoitukset ovat toistaiseksi estäneet terveydenhuollon ylikuormittumisen ja jopa tuhannet kuolonuhrit.
Olemme nyt saavuttaneet epidemiassa tienhaaran. Reittivalintamme määrittää tulevaisuutemme vuosiksi eteenpäin. Valittavana on linja hillitystä hidastamisesta tai toinen linja tukahduttamisesta.
Me allekirjoittaneet haluamme rohkaista valtioneuvostoa päättäväisiin toimiin epidemian tukahduttamiseksi. Viruksen tukahduttaminen on sekä kansanterveyden että talouden kannalta ylivoimaisesti paras vaihtoehto, ja hallituksen tulisi omaksua se viipymättä.
Tukahduttamisstrategiasta on tarjolla sekä tieteellistä tutkimustietoa että käytännön kokemuksia muista maista. Tätä tietoa ja kokemusta ei saa sivuuttaa.
Epidemian tukahduttaminen on mahdollista: koronaviruksen aiheuttama tautiepidemia on onnistuneesti pysäytetty muissakin maissa, ja uudet tapaukset on pidetty kurissa. Esimerkiksi Taiwan, Uusi-Seelanti, Australia, Hong Kong, Itävalta, Kreikka ja Islanti ovat ottaneet käyttöön tukahduttamisen strategian, sen sijaan että ne yrittäisivät hidastaa epidemiaa.
Suomessa on saavutettu kahden kuukauden aikana kohtalaisen hyvä tartuntatilanne. Tätä etulyöntiasemaa ei saa heittää hukkaan.
Tavoitteenamme täytyy nyt olla uusien tartuntatapauksien määrän painaminen nopeasti ja määrätietoisesti lähelle nollaa. Kun tartuntojen määrä on saatu pieneksi, yksittäiset tautitapaukset ja tartuntaketjut on varsin helppo löytää, jäljittää ja kitkeä heti, kun testauskapasiteetti ja tartuntaseuranta on turvattu. Näin saamme ehkäistyä uudet epidemia-aallot. Meidän kannattaa valita onnistujamaiden toimenpiteistä ne, jotka sopivat Suomen olosuhteisiin parhaiten.
Täsmällisesti suunnatut rajoitukset ja tarvittavat seuranta- ja valvontatoimet ovat taloudellisilta ja inhimillisiltä kustannuksiltaan huomattavasti pienemmät kuin muut strategiat. Sen sijaan hidastamisen strategia pitää yllä ihmisten epävarmuutta, ja tämä vähentää talouden toimeliaisuutta. Kontaktien välttely jatkuu. Talouden kriisi syvenee ja laajenee. Lopulta uhkana on 1990-luvun alun kaltainen laaja työttömyys ja konkurssiaalto.
Kun koronavirus on onnistuneesti tukahdutettu ja kun noudatamme varovaisuutta, voimme palata lähes normaaliin arkeen. Kun aktiivisten tartuntojen määrä on painettu lähelle nollaa, normaaliin kanssakäymiseen liittyvä tartuntariski on minimaalinen. Tämä suojaa myös haavoittuvimmassa asemassa olevia. Ihmiset uskaltavat palata ravintoloihin ja henkilökohtaisiin palveluihin, terveydenhuollon ylimääräinen paine vähenee, ja suomalaisten luottamus talouteen palaa.
Näköpiirissä on varsin todennäköisesti myös vapaampi matkustaminen epidemian tukahduttaneiden maiden välillä. Tähän joukkoon tulee kuulumaan merkittävä osa maailmantaloudesta, ja sen ulkopuolelle jättäytyminen osoittautuisi erittäin kalliiksi virheeksi.
Jos epidemian tukahduttamisen sijaan pyrimme vain hillitysti hidastamaan sen etenemistä ja sallimme nykyisenkaltaisen tartuntojen määrän, tällöin inhimillinen ja taloudellinen hinta on kova. Meillä on nähtävissä jo nyt pulaa teho-osastojen hoitohenkilöstöstä. Joka ikisessä sairastumisessa on riski sairaalahoitoon, pitkäaikaiseen tai pysyvään sisäelinvaurioon ja pahimmillaan menehtymiseen teho-osastolla ilman mahdollisuutta sanoa jäähyväisiä omaisille.
Lisäksi epidemian hidastamisstrategiassa tarvittaisiin jatkossakin mittavia rajoituksia. Tämä on kestämätön tilanne, jos rokotetta joudutaan odottamaan vuosia.
Epidemian tukahduttanut yhteiskunta on huomattavasti vapaampi ja vauraampi kuin sellainen maa, jossa virus on jatkuvasti läsnä nykyiseen tapaan. Tukahduttaminen on paitsi varovaisuusperiaatteen mukaista, myös ainoa eettisesti kestävä vaihtoehto. Lääkärietiikan ja ihmisoikeuksien valossa on estettävä kuolemia, ei vain hidastettava niitä.
Koronaviruksen tukahduttamisen strategia on realistinen tie ulos yhteiskunnan ja talouden pysähdystilasta. Esitämme, että Suomi siirtyisi heti linjalle, jossa epidemia tukahdutetaan.
