Taito ampua jousella tarkasti harjoituksissa on vain ensimmäinen askel. Huippujousiampujat osaavat kaikki ampua hyvin harjoituksissa.
Tärkeintä on kyky keskittyä vain ja ainoastaan omaan suoritukseen, olipa pahin kilpakumppani pisteissä edellä tai takana ja itsellä edeltävä nuoli kakkosessa tai kympissä. Kaikki muu paitsi meneillään oleva ampumasuoritus on suljettava pois.
Äetsän Jousiampujien puheenjohtaja Päivi Harjunpää sanoo, että harjoittelu ei ole vain ammuntaa. Tehokkaimmillaan harjoite on silloin, kun kilpailutilanne kyetään tuomaan harjoitukseen.
Varsin tavanomaista on, että harjoituksista ammutuista tuloksista saa kilpailussa vähentää 20 pistettä. Ulkoisten ja sisäisten paineiden hallitsemisen merkitys on valtava.
– Tämä opettaa nöyryyttä, kolminkertainen naisten sarjan SM-mitalisti Päivi Harjunpää toteaa ja kertoo tietävänsä jo nuolen irrotessa jänteeltä, osuuko se kymppiin. Lopputulosta on turha katsoa.
Parikymmentä vuotta jousiampujien toiminnassa mukana ollut Heimo Ahvenainen sanoo jousiampujan olevan kisassa parhaimmillaan tilassa, jossa kilpailija ei tiedä lainkaan, mitä ympärillä tapahtuu.
Seuran varapuheenjohtaja Tapio Virtanen uskookin jousiammunnan olevan hyvä vastapaino nykypäivän kiireiselle elämänrytmille. Kun viivalle menee, joutuu olemaan itsensä kanssa hiljaa. Se on tänä aikana harvinaista.
– Se on täydellinen hiljentymisen hetki, kun ampuu kolme nuolta kahdessa minuutissa. Sinä aikana katsellaan kymmenrenkaista taulua nuolta pitkin. Siinä ei paljon jutella, Tapio Virtanen naurahtaa.
Maan parhaat harjoituspaikat
Äetsän jousiampujat järjestää vuodessa viidet kansalliset kisat. Niiden osanottajaluettelot täyttyvät hyvissä ajoin ennen kisaa. Kilpailijat matkaavat Vinkin urheilukeskukseen ja Honkalan kentälle Äetsään maan ääristä asti. Se jos mikä kertoo, että täkäläisten kehumat harjoitusolosuhteet ovat muidenkin mielestä ideaaliset.
Vinkin vapaa-aikakeskuksessa ammutaan sulkapallokentillä. Sekä ampumaviiva että taulut on erikseen valaistu. Olosuhteet ovat kaikille tasapuoliset. Ampujia mahtuu yhtä aikaa viivalle kolmattakymmentä. Vastaavaa ei Suomessa monessa paikkaa näe. Useimmiten olosuhteet ovat tuntuvasti heikommat.
– Täällä jos nuoli menee vikaan, syy on itsessä, Tapio Virtanen toteaa Vinkin vapaa-aikakeskuksen olosuhteista.
Eikä tilanne edes välttämättä jää tähän. Seuran ensimmäinen puheenjohtaja ja hallituksessa edelleen oleva Arto Suomi sanoo lisää ampumapaikkoja saatavan, kun taulujen taakse tarvittavia taustoja rakennetaan lisää. Nyt niitä on 11. Suomen mukaan lisää voidaan rakentaa samanmoinen määrä lisää. Tilaa riittää.
Harjoittelu on talvikaudellakin mahdollista joka päivä. Seuran maksamalla kenttämaksulla voi harjoitella kolmena päivänä viikossa, ja maksamalla kaksi euroa kerrasta on mahdollista ampua muina päivinä kaksi tuntia. Vastaavaa mahdollisuutta ei monella paikkakunnalla ole.
Eivätkä valtakunnan huippua ole vain talviharjoitteluolosuhteet, vaan Pekka Jalon suunnittelema Honkalan kenttä Äetsässä on sellainen, että vastaavia ei maassa Arto Suomen mukaan monta ole.
Kunta salaojitti jousiammuntakentän alueen urheilukeskuksessa ja seuran väki raivasi sen talkoilla. 150 metriä pitkän ja 70 metriä leveän kentän taustalle rakennettiin valli ja sen taakse istutettiin puita.
Ensimmäinen kenttä takapihalla
Kun Arto Suomi aikanaan muutti Nokialta Äetsään, hän toi mukanaan harrastuksensa jousiammunnan. Kun muuta paikkaa ei ollut, Arto ampui omalla takapihallaan.
Vähitellen takapihalle alkoi kerääntyä muitakin. Kiinnostus oli herännyt.
Seurakin laitettiin pystyyn. Sitä tarvittiin, kun halu kilpailemiseen syntyi.
Toiminta alkoi 21 vuotta sitten Äetsän invalidien jaostona. Rekisteröity yhdistys perustettiin 2004.
Aluksi Äetsän jousiampujien kesäkenttä oli paloaseman takana, mutta sitten kaupungin ja seuran jäsenten yhteistyönä saatiin yksi Suomen parhaista kentistä urheilukeskukseen. Siihen käytettyjä talkootunteja ei ole tarvinnut katua.
Talvikauden harjoitteluolosuhteet olivat alkuun vaatimattomat. Jousiampujat harjoittelivat koulujen juhlasaleissa ja seurojentaloilla. Matkat olivat usein vajaita, salit kylmiä ja työtä ampumaan päästäkseen oli tehtävä todella paljon.
– Yksin harjoituksiin lähteminen oli lähes turhaa, Arto Suomi tiivistää tilanteen, jossa suojat purettiin ensin varsin raskaista pakkauksista, pystytettiin ja harjoituksen jälkeen purettiin ja pakattiin uudelleen. Yksi aikuinen ihminen ei välttämättä kyennyt edes nostamaan riittävän suuria taakkoja.
Pääsy sulkapallohalliin, jossa talvisin nykyisin harjoitellaan, ei kuitenkaan ollut itsestään selvää. Neuvottelujen tulos oli kuitenkin lopulta erinomainen. Jousiammunta otti kaupungissa pitkän loikan eteenpäin.
Jousia tarjolla joka lähtöön
Vaikka maallikosta voi näyttää siltä, että kaikki jousiampujat ampuvat samanlaisella jousella, näin ei ole. Jousia on kolmea päätyyppiä.
Vaistojousi on lähinnä elokuvien Robin Hoodin jousta. Siinä ei ole tähtäintä eikä vakaajia. Ratkaisevaa tuloksen kannalta on otekorkeus jänteestä.
Olympialaisissa ammutaan vain tähtäinjousella, mutta esimerkiksi MM-kisoissa kilpaillaan kumpaisellakin sekä vaistojousella että tähtäinjousella.
Kolmas jousityyppi on taljajousi, joka on tekninen laite. Epäkeskopyörät keventävät ammuttaessa tarvittavaa voimaa tuntuvasti. Siitä huolimatta hurjan voiman nuolelle antavan taljajousen jännittäminen ei ole kevyttä.
Aloittelija aloittaa kevyellä jousella eli sellaisella, jonka jännittäminen on kevyttä. Taitojen ja voimien karttuessa jousen lasikuitu-, hiilikuitu- tai komposiittirakenteisia lapoja vaihdetaan. Metallinen keskiosa säilyy samana.
Aloittelija saa seurasta aluksi jousen lainaan, jotta lajia pääsee kokeilemaan jousta ostamatta. Aloittelijalle kelvollisen jousen saa parilla sadalla eurolla, mutta usein kilpajousen hinta tavoittelee 500 euroa. Kokeilemaan innostetaan myös sillä, että yhden kerran ampumaan pääsee ilmaiseksi.
Seuran lauantain harjoitukset Vinkin vapaa-aikakeskuksessa on tarkoitettu myös opastustapahtumiksi, joten niissä oppia saa lajia pitkään harrastaneilta.
Mikäli jousiammunta alkaa kiinnostaa niin paljon, että ajatuksiin nousee jousen hankinta, niin jousia ja lajin oheistarvikkeita saa nyt myös Sastamalasta. Villihinnassa Puistokadulla on syksyn ajan ollut tarjolla suppea valikoima jousia.
Tätä suppeaa valikoimaa tärkeämpää on kuitenkin se, että kauppias Mika Lindroos on itse lajin harrastaja ja osaa neuvoa jousen valinnassa. Monesti jousi onkin tilaustuote. Aloittelijan ilman opastusta tilaama jousi johtaa helposti pettymykseen.
Harrastus laajenee jälleen
Takavuosina suomalaisten olympiamenestys nostatti jousiammunnan harrastajamääriä. Pieniä Kyösti Laasosia ja Tomi Poikolaisia ilmaantui 1970- ja 1980-luvulla suuri määrä. Kansainvälisen menestyksen hiivuttua harrastajamäärien kasvattaminen on vaatinut enemmän työtä.
Äetsän jousiampujat esittelevät lajia koululaisille sekä kouluilla että Vinkin monitoimikeskuksessa. Viimeksi kuluneella viikolla lajiin kävivät tutustumassa punkalaitumelaiset nuoret.
Lajiesittelyistä huolimatta nuoria pian 50-päisestä jäsenkunnasta on liian harva. Usein onkin käynyt niin, että lastaan ampumaan tuonut vanhempi on itse innostunut lajista ja harrastaa edelleen, vaikka lapsi on lopettanut. Tämä on kasvattanut jäsenmäärää tasaisesti mutta hitaasti. Aiempi 20–30 jäsenen taso on jo selvästi jätetty taakse.
Nykyisin lajin aloittaminen onkin Arto Suomen mukaan olennaisesti helpompaa kuin takavuosina. Sodan jälkeen Suomeen saatiin Ruotsista yksimittaisia teräsjousia, joiden jännittäminen oli varsin raskasta. Lisäksi tuolloin oli tarjolla vain raskaita alumiininuolia.
Kun tuohon aikaan ammuttiin paljolti Fita-kierroksia eli jopa 90 metrin matkalta, oli jousiampujalla oltava voimaa likimain kuin pokasahalla töitä tehneellä metsurilla.
Puujousetkaan eivät muuttaneet voimavaadetta paljoa, koska ammutut matkat olivat niin pitkiä ja jouset siten todella jäykkiä. Enää jousiammuntaa kokeilevan ei tarvitse ennen uuteen harrastukseen tutustumista aloittaa käsien ja hartioiden lihaksiston kasvattamista. Hyvää kuntoa ja tehokasta lihashuoltoa kisoissa menestyminen silti edelleen edellyttää.
Kymppiä ei tuo ampujan käden vaan mielen vakaus. Siksi ampuja sukeltaa omaan maailmaansa sen kahden minuutin ajaksi, kun hän ampuu kolme nuoltaan. (kuva: Anne Hietanen)
