Ahlmanin koulun säätiön toimitusjohtaja Timo Jaakkola arvioi ehkä vain 10000 maatilan olevan riittävän tehokkaita ja menestyvän kilpailussa ulkomaisen tuonnin kanssa niin hyvin, että ne voivat ansaita riittävästi yksinomaan maataloudesta. Nämä todella yritysmäisesti toimivat ja isoja riskejä sietävät tilat ovat paljolti niitä samoja, jotka huolehtivat teollisuuden raaka-aineiden tuottamisesta.
Maatiloja on nyt noin 45000, joten valtaosalla tiloista tulojen on kerryttävä monista tulovirroista, vaikka tilakoko kasvaa ja tilojen määrä vähenee noin kolme prosenttia vuodessa. Erityisesti perhetiloista useimpien on kerättävä tulonsa useasta lähteestä.
Timo Jaakkola osallistui maatalouden koulutusohjelmassa Helsingin yliopistossa opiskelevien järjestämään keskustelutilaisuuteen Tampereella keskiviikkona. Noin 50 opiskelijaa kiertää Pirkanmaalla tällä viikolla tutustumassa maatilojen löytämiin moninaisiin tulovirtoihin Häijään juustolasta Kangasalan countryfestivaaliin ja kuttutilasta maatalouskoneiden maahantuontiin.
Timo Jaakkolan mukaan useiden tulolähteiden hyödyntämiseen johdattelee laskentaohjelma Excel. Tuloja on löydettävä menojen kattamiseksi. Kyse on taloudellisesta realiteetista. Se ohjaa tekemään sitä, mikä kannattaa. Jaakkoloiden tilalla Mouhijärvellä se tarkoittaa muun muassa toimitusjohtajuutta Tampereella sekä matkailu-, luonto-, ateria- ja koulutuspalveluiden tarjoamista luomusiementuotannon ohessa.
Opiskelijoiden järjestämään paneelikeskusteluun Jaakkolan tapaan osallistuneen broilerien kasvattajan, viljanviljelijän ja maatalouskoneiden maahantuojan Antti Antilan mukaan maatalouden ulkopuoliseen yritystoimintaan ohjaa myös se, että maataloudessa kasvun mahdollisuudet ovat usein rajallisia.
Muussa yritystoiminnassa laajentamista ei ole rajoitettu samalla tapaa kuin esimerkiksi broilerituotannossa. Kasvu luo samalla mahdollisuuden kehittää toimintaa muutoinkin.
Maanviljelijä ja festivaalijärjestäjä Riku-Sippo Uotila puolestaan kysyi, onko mielekästä panna kaikkia munia samaan koriin. Hänen mielestään viljelijällä on hyvä olla ainakin henkisellä tasolla valmius muunkin yritystoiminnan käynnistämiseen.
Uotilan tilalla mansikkakauden päättäjäisistä on kehkeytynyt vuosien mittaan kerran vuodessa järjestettävä ja 3000 ihmistä maatilalle kokoava musiikkifestivaali. Tavoitteellisesti festivaalia on kehitetty viisi tai kuusi vuotta. Sitä ennen Uotila oli pitkään bändissä soittanut maanviljelijä, joka teki koneurakointia saadakseen tilansa koneille enemmän käyttöä.
Usean tulonlähteen huonoihin puoliin kuuluu usein liialliseksi kasvava työmäärä. Timo Jaakkolan mukaan maatilan yhteyteen ei pitäisikään perustaa sellaista yritystoimintaa, joka on yhtä työvoimavaltaista ja pääomavaltaista kuin maatalous. Aikaa on jäätävä myös elämiselle.
Jaakkola suositteleekin sydämellisesti usean viljelijän yhteisyrityksiä sekä maatalouteen että sen ulkopuolelle. Se mahdollistaa rahan tienaamisen ja elämisen. Keskinäinen kateus, kiistely, peltojen kilpahuudanta ja muu kissanhännän vetäminen on viisainta jättää vanhemmille sukupolville.
Riku-Sippo Uotila on samaa mieltä. Yhteisyrityksissä jaetaan niin pääomariski kuin henkilöriskikin. Samalla tilakoko kasvaa ja tuotanto tehostuu. Elämänhallinta mahdollistuu ja vapaa-aikaa on tarjolla enemmän.
Oikea yhtiömuoto yhteisyritykseen on osakeyhtiö. Kumppaneiksi kelpaavat vain sellaiset, joihin on jo olemassa luottamussuhde. Pelkkä luottamus ei kuitenkaan koskaan riitä. Osakassopimus on tehtävä todella huolella ja kirjallisena sekä varauduttava vaikeuksiin ja vastoinkäymisiin. Niitä tulee aina.
Varmin tie ajautua ylittämättömiin vaikeuksiin on Timo Jaakkolan mukaan pelkän luottamuksen varassa eli ilman mitään kirjattua sopimusta toimiminen.
Maatalousyhtymistä Jaakkolalla on selkeä mielipide. Niitä ei pitäisi tehdä. Ne eivät ole yrityksen korvike vaan pelkästään verotuksellinen toimija. Enimmillään ne voivat olla väliaikaisratkaisuja perheen sisällä.
Lähes yhtä suoraan kuin luottamuksen varassa toimimisen Timo Jaakkola tyrmää ajatuksen maanviljelyn aloittamisen ostamalla tila markkinahintaan. Hinnat ovat sen verran kovia, että ansaintaongelmat ovat ilmeisiä. Ainut mahdollisuus voisi olla tilan hankkiminen sopivalta konkurssipesältä.
Alan ammattilaisia puhutti myös se, kannattaako muu yritystoiminta pitää alusta asti omana yhtiönään ja se, milloin toiminnat kannattaa eriyttää eri yhtiöiksi. Erilliset yhtiöt ovat usein toimiva ratkaisu silloin, kun se rahoituksellisesti on mahdollista ja kun muu yritystoiminta ei ole vahvasti sidoksissa maatilan toimintaan. Toisaalta toimintojen eriyttäminen tuo myös uusia rahoitusmahdollisuuksia.
Viimeistään erillisiä yhtiöitä on syytä harkita muun yritystoiminnan liikevaihdon kasvettua useisiin satoihin tuhansiin euroihin. Toimintojen eriyttäminen eri yhtiöihin mahdollistaa muun muassa riskien hajauttamisen myymällä osa muusta liiketoiminnasta.
