Kun tänä aamuna avasin Facebookin, löysin viestin peräti prinssiltä. Itse Prince Pablo Escobar (Rich Born) oli päättänyt kirjoittaa minulle lyhyen viestin. Valitettavasti viesti oli kirjoitettu turkiksi.
Klikkasin prinssin nimeä ja kävin vakoilemassa, mitä näin suureellisen nimen takana on. Prinssi on parisuhteessa oleva opiskelija Lagosissa, Nigeriassa. Facebook-ystäviä hänellä on yli 2000.
Aiemmin Facebookissa tyypillinen huijari oli ulkomailla työskentelevä insinööri, joka oli jäänyt leskeksi ja yksinhuoltajaksi. Voi pojat, mitä kaikkea heille sitten sattuikaan!
Insinööri on tainnut vaihtua armeijan komennuksella olevaksi sotilaaksi, jonka komennus on aivan lähiaikoina päättymässä. Vauhdikasta ja värikästä tuntuu heidänkin elämänsä olevan.
Olen ennenkin törmännyt näihin nigerialaisiin Facessa. Erityisesti mieleeni on jäänyt supersankari Tom, joka ensin esiintyi brittinä.
Tämä Tom ilmestyi varmaan jonkin yhteisen pelin kautta facebook-ystäviini. Sitten alkoi tulla viestejä. Hyvin kohtelias ja hyvätapainen, ei siinä mitään. Utelias kun olen, ajattelin katsoa, minkä sortin huijarista oikein on kyse.
Hän kertoi olevansa leski ja yksinhuoltaja, pienen tytön isä. Koulutukseltaan hän oli insinööri. Mies työskenteli ulkomailla jonkin suuren yhtiön palveluksessa.
Kuinka ollakaan, työt kutsuivat häntä taas ulkomaille. Pieni tytär jäi sukulaisten hoitoon ja mies matkusti, yllätys – yllätys, Nigeriaan. Jos oikein muistan, hän sanoi olevansa jonkin öljy-yhtiön palveluksessa.
Siitähän sitten varsinainen hauskuus alkoi. Vain pari päivää sen jälkeen, kun hän oli saapunut Nigeriaan, hänelle tapahtui auto-onnettomuus. Hän tarvitsi kipeästi rahaa. Käskin hänen pyytää työnantajaltaan. Ei kuulemma onnistunut. Ehdotin niitä Lontooseen jääneitä sukulaisia. Ei hän pitänyt siitäkään ideasta.
Koska Tom ei saanut rahaa minulta, hän koki ihmeparantumisen ja palasi töihin. Kului pari päivää. Hänen hotellihuoneensa oli ryöstetty. Häneltä oli viety kaikki: passi, lompakko, luottokortit ja käteinen. Onneksi puhelin ja tietokone olivat jääneet varkailta huomaamatta.
Käskin tehdä rikosilmoituksen ja ottaa yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin. Yhtäkkiä heihin ei saanut yhteyttä.
Nigerian telesysteemit olivat siis aika erikoiset: Ison öljyfirman työntekijä ei saanut yhteyttä Lontooseen, mutta linjat toimivat oikein hyvin kaukaiseen Suomeen.
En heltynyt lähettämään rahaa tälläkään kertaa, joten Tom palasi töihin. Seuraava yhteydenotto olikin sitten suurta draamaa: mies makasi sairaalassa aseellisen ryöstön jäljiltä. Jännä juttu, juurihan hän oli menettänyt kaiken.
Nyt yhteyttä otti Tomin ystävä, joka väitti miehen olevan niin huonossa hapessa, että Tom ei kyennyt soittamaan minulle. Käskin ottaa minun sijastani yhteyttä Tomin sukulaisiin. Taaskaan heihin ei saanut yhteyttä. Tom kuulemma makasi koomassa yleisessä sairaalassa. Hänet olisi saatava yksityiseen sairaalaan maksan siirtoa varten.
Kun en heltynyt nytkään, Tom heräsi koomasta ja kykeni yllättäen pyytämään rahaa. Hänen elämänsä kuulemma riippui minun avustani. Totesin, että siinä tapauksessa hänen olisi sitten luovuttava toivosta, sillä minulta ei apua heltiäisi. Tomin todettua, ettei minulta saa rahaa millään ilveellä, hän katosi kokonaan.
Muutaman kuukauden päästä minulle kirjoitti nuori nigerialainen mies, joka kyseli kuulumisiani. Tomhan se siellä oli. Nyt hän oli vain muuttunut aidoksi nigerialaiseksi ja lähetti jopa kuvia itsestään ja varsin komeasta kodistaan, jonka hän oli rahoittanut naisilta saamillaan rahoilla.
Ei meistä sen suurempia ystäviä tullut tämän Tomin kanssa, mutta olihan se kiva kuulla hänen arvostavan sitä, etten ollut huijattavissa. Minusta taas oli hienoa, että hän ilmestyi kertoakseen, kuka hän oikeasti oli.
Päivän Prinssi on nyt estetty Facebookissa ja arkinen aherrus lehtiavustajana jatkuu, kun ei sitä lottovoittoakaan viime viikolla tullut. Niinpä tyydyn vain toivottamaan harmitonta pääsiäistä.
