Ympäristötarkastaja Heidi Leppinen kannustaa torjumaan lehtokotiloita läpi kesän. Viime aikoina tavallista enemmän ongelmia kotiloiden kanssa on Sastamalassa ollut muun muassa Itsenäisyydentien varrella Vammalassa. Itsenäisyydentie johtaa S-marketilta paloaseman kautta Citymarketille.
Moni kerää kotiloita likimain sivutyökseen, mutta urakkaansa voi helpottaa monin tavoin. Sammakot, koppakuoriaiset ja monet muutkin petohyönteiset herkuttelevat lehtokotiloilla, jos ympäristö on suotuisa näille pedoille. Toimittajan pihassa pihalammikon sammakoiden onkin annettu lisääntyä kaikessa rauhassa. Keino on todettu hyväksi laajemminkin.
Lehtokotiloiden luontaisia vihollisia ovat myös rastaat ja kottaraiset, joiden määrään voi vaikuttaa talviruokinnalla ja lintualtaalla sekä kasvattamalla marjoja ja hedelmiä myös linnuille. Jakamalla puutarhan tuoton saa pidettyä jonkinlaisessa kurissa lehtokotilot rasittamatta selkäänsä.
Mikäli luontaisia vihollisia ei puutarhaan tai pihaan halua, on tehokas keino pitää piha paljaana ja suojattomana. Tuolloin piha pysyy liian kuivana kotiloille. Samalla toki muutakin elämää on pihapiirissä perin vähän.
Lehtokotilot pitävät muun muassa voikukkasista, joten hävittämällä voikukkia hankaloittaa samalla lehtokotiloiden elämää. Yleensäkin tyviruusukkeelliset kasvit ovat lehtokotiloiden suosiossa. Sellaisia ovat voikukan lisäksi esimerkiksi piparjuuri ja akileija.
Suoranaisen kansainvaelluksen ovat toimittajan puutarhassa aiheuttaneet nauhukset. Niiden lehdiltä kotiloita voi poimia kuin marjoja, mikäli istuttaa niitä sopiviin paikkoihin.
Kaikista kasveista lehtokotilot eivät pidä. Sellaisia ovat muun muassa ahkeraliisa, koristekrassi, pelargonit, rautayrtti, ruiskaunokki ja verenpisara.
Hyvä tapa pitää lehtokotilot kurissa on estää niiden pääsy pihaan. Tärkeätä tämä on varsinkin metsien ja vapaasti kasvavien puistoalueiden rajoilla sekä silloin, jos rajanaapuri ei osallistu lehtokotilotalkoisiin omalla tontillaan.
Todistetusti toimivia karkotteita ovat koivuterva ja koivutisle. Kaupan on myös hajustemaalia, joka on vaseliinin ja koivutervan seos. Usein pari sivelykertaa kesässä riittää pitämään lehtokotilot poissa omalta tontilta.
Lehtokotilot kerääntyvät mielellään lehtikompostiin. Ne on kuitenkin mahdollista pitää sieltä poissa koivutisleellä. Tislettä tarvitaan niin kompostin alle, ympärille kuin päällekin. Samallaa tisle edistää kompostoitumista ja pitää kompostin liian lämpimänä lehtokotiloille.
Lehtokotilot välttelevät myös liikkumista kuorikatteella sekä hiekka- ja sorakäytävillä. Kuorikate, hiekka ja sora käyvät kaikki myös pensaiden alle.
Koivutisleen ja koivutervan ohella voi yrittää pitää lehtokotilot poissa esimerkiksi kasvimaalta voimakkaan makuisilla suojakasveilla. Sellaisia ovat muun muassa ajuruohot, kissanminttu, laventeli, siankärsämö ja marunat.
Kolmas tapa estää lehtokotiloiden liikkuminen on kupari. Kaupan on tarkoitukseen valmistettavaa kupariteippiä. Kokeilla voi toki rautafosfaattipellettejäkin. Niiden luvataan tappavat aihuiset lehtokotilot.
Pihasta tai puutarhasta kerätyt lehtokotilot on syytä tappaa käyttämällä kuumaa vettä. Se on mahdollisimman kivuton tapa. Kuolleet kotilot laitetaan muovipussiin ja sekajätteeseen.
Maahan kuolleita kotiloita ei saa jättää, koska eloon jääneet kotilot syövät kuolleet kuorineen ja saavat näin lisää voimia kasvaa ja lisääntyä.
Mikäli kuolleita kotiloita on todella paljon, niitä voi myös polttaa tai haudata vähintää kymmenen sentin syvyyteen. Lämmin lämpökomporikin kelpaa kuolleiden lehtokotiloiden hävittämiseen.
