Sitkeästi etsintöjä jatkanut ja etsintäaluetta laajentanut poliisin moottorikelkkapartio löysi kuin ihmeen kaupalla pahasti alijäähtyneen, eksyneen naisen pimeästä tunturista sankan pyryn ja viiman nostattaman tuiskun keskeltä lauantain vastaisena yönä Urho Kekkosen kansallispuistosta Itä-Lapista.
Apua vasta iltakahdeksalta soittanut ja sen jälkeen täysin viranomaisten tavoittamattomissa ollut nainen oli löydettäessä käynyt jo makuulle maahan. Lunta oli ehtinyt tuiskuta sikiöasennossa olleen ja erittäin heikosti varustautuneen naisen ympärille puolen metriä.
Poliisit pukivat ensin kelvottomasti varustautuneen päälle omia varavaatteitaan ja nostivat sitten naisen moottorikelkan kyytiin. Konstaapelit kuljettivat naisen Kiilopäälle lämpimään mökkiin, josta naisen matka jatkui sairaanhoidon hoiviin.
Erittäin kylmissään jo soittaessaan ollut nainen ei ilmeisesti kyennyt enää soittamaan tai vastaamaan puhelimeensa kahdeksan jälkeen. Etsinnät keskitettiin kuitenkin sen perusteella, minne puhelin paikantui kerta toisensa jälkeen etsintöjen aikana. Lähimpien autiotupien tarkastaminen ei kuitenkaan tuottanut tulosta.
Tässä vaiheessa apuun hälytettiin myös rajavartiosto, vapaaehtoinen pelastuspalvelu ja pelastuslaitos. Samalla poliisien kelkkapartio jatkoi etsintäänsä tuloksetta ja päätti laajentaa etsintäaluetta. Poliisit suuntasivat Luulammen lähistöltä ensin Kiilopäälle ja sitten Ahopään ylitse. Naisen poliisit löysivät umpeutuneen latu-uran varrelta Ahopäätä ylittäessään.
Latu-ura oli tässä vaiheessa havaittavissa tikoituksestakin huolimatta vain paikoin. Se, mihin pahan virhearvion tehnyt nainen oli keveissä varusteissa matkalla, ei naisen heikon kunnon takia virkavallalle selvinnyt.
