Kun kivinavetta tyhjennettiin viime vuonna Sastamalan seudun museon aineistosta, kelvollinen tavara siirrettiin Stormin vanhan koulun kiviosaan, jossa jo ennestään säilytettiin Kallialan koulusta siirrettyjä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita esineitä. Koulu onkin muuttunut historiaa rakastavan ihmisen ihmemaaksi ja aarreaitaksi. Varkaita kiinnostavia tavaroita, kuten aseita, sinne ei kuitenkaan ole sijoitettu.
Tavaraa on entisessä koulussa kaikkiaan 11 huoneellista. Niistä suurin on juhlasali. Kun monet muut huoneista ovat entisiä luokkia tai käytäviä, voi kukin miettiä, mitä kaikkea seudun historiasta on vuosikymmenten ja vuosisatojen aikana otettu talteen ja konservoitu. Samalla talteen on merkitty muun muassa esineen tarina, sen löytöpaikka ja ajoitus sekä kuvaus esineestä ja tiedot sen lahjoittajasta.
Jatkossa tähän ihmemaahan on mahdollista päästä myös tutustumaan, vaikka varsinaiset näyttelytilat pysyvät Tornihuvilassa. Museon amanuenssi Emma Kurki kertoo, että museon pääkokoelmatilaksi muuntuneen koulun kokoelmia pyritään vähitellen saamaan siihen tilaan, että pienryhmät voivat ohjattuina tutustua kokoelmien paikallishistoriallisiin aarteisiin.
Helpoimmin esittelykuntoon eli katseluvarastoksi tai avoimeksi varastoksi on saatettavissa pienesineistön kokoelma. Esimerkiksi lasiesineet tai kaappikellot eivät vaadi kovin suurta työmäärää, ennen kuin ne on ovat ihasteltavissa.
Koko kokoelman esittelykuntoon saaminen vaatii sen sijaan lähes loputtomasti työtä. Emma Kurki toivookin, että kokoelman avaaminen pienryhmille synnyttää paikkakunnan historian harrastajista ja kulttuuriperinnön vaalijoista museolle tukiryhmän, joka on aikanaan valmis ohjattuihin talkoisiin yhtäältä omaksi ilokseen ja toisaalta halusta säilyttää kulttuuriperintöä.
Monilla muilla museoilla on vapaaehtoisten tukiryhmiä, jotka ovat yleensä järjestäytyneet yhdistykseksi. Tällaiseen yhdistykseen kuuluminen antaa mahdollisuuden tutustua historiaan varsin syvällisesti ja kouriintuntuvasti.
Iso osa esineistä luetteloimatta
Kivinavetasta siirretystä esineistöstä iso osa on luetteloimatta. Edistystä entiseen on kuitenkin se, että nyt museossa tiedetään, mitä kaikkia esineitä sillä on hallussaan. Aiemmin tarjolla ei ollut edes tätä tietoa.
Luetteloidun ja luetteloimattoman esineistön suhteesta jotakin kertonee se, että kivinavettaa tyhjennettäessä valtaosa korjauskelvottomiksi tuhoutuneista esineistä oli luetteloimattomia. Luetteloituja esineitä poistettiin kivinavettaa tyhjennettäessä lopulta 206 kappaletta.
Toisaalta museon henkilökunta otti navettaa tyhjennettäessä talteen runsaasti myös sellaista heikkokuntoista tavaraa, jonka arvo punnitaan kaikessa rauhassa, ennen kuin päätös kunkin esineen luetteloimisesta tai hävittämisestä tehdään. Museon henkilökunta otti talteen tarkempaa arviointia varten esimerkiksi rikkinäiset lasiesineet.
Ennen kuin kaikki esineet on kuvailtu ja ajoitettu, niiden alkuperäinen sijainti ja tarina sekä lahjoittajan tiedot kirjattu, tarvittavat jatkotoimenpiteet päätetty, esineet konservoitu, kuvattu, pakattu ja sijoitettu varastoon, tarvitaan työtä, työtä ja työtä.
Vaikka Stormin koulun saaminen museon pääkokoelmatilaksi on keskittänyt museon esineistöä yhteen paikkaan, on esineistöä edelleen muutamassa paikassa. Noin 30 vuotta sitten tilanne oli toinen. Esineitä oli lähes kymmenessä paikassa. Kokoelmien keskittäminen selkeyttää museon toimintaa.
Umpipihan susiportti vasemmalla ja tikkaat lattialla odottavat ammattilaista Stormin koulun salissa lukemattomien muiden esineiden kanssa. Amanuenssi Emma Kurjella riittää työmaata.
