Kuvanveistäjä Ari Virtanen on niitä sastamalalaisia, jotka tunnetaan monin paikoin Pirkanmaalla vähintään yhtä hyvin kuin kotikaupunki Sastamalassa. Pelkästään naapurikaupunki Nokian kokoelmissa on 29 hänen teostaan. Rakenteilla olevaan Nokian uuteen pääkirjastotaloon pystytettävään pysyvään taidenäyttelyyn on tulossa kymmenkunta Ari Virtasen veistosta.
Nokian kaupungin vapaa-aikatoimistossa saattaakin sujuvasti keskustella Virtasen töistä ja hänen taiteensa ominaispiirteistä, kuten viivan käytöstä, ja yleisemminkin hänen teostensa niistä piirteistä, jotka ovat säilyneet läpi vuosikymmenten. Eikä Virtasen töitä todellakaan vain säilytetä. Ne on juuri puhdistettu, ja niiden esillepanon periaatteista on päätetty. Marmoriveistokset saavat mustan taustan.
– Alan olla vanha ukko mutta kiven kimppuun käyn niin kuin ennenkin. Suunta minulla on ollut aina sama. Iän myötä ilmaisu kuitenkin muuttuu – puhdistuu, 45 vuotta kiveä työstänyt Ari Virtanen pohtii.
Tärkeintä ovat viivan käyttö ja näkeminen. Iän karttuessa Virtanen on oppinut onkimaan esille ja hyödyntämään kaiken mahdollisen. Valot ja varjot sekä niiden rytmi luovat maisemia.
– Kaiken ydin on piirustustaito. Teokseni eivät ole hakuammuntaa eivätkä sattumanvaraisia, kuvanveistäjä sanoo ja kertoo teosten perustana olevista piirustusretkistä ja tavastaan katsoa maailmaa piirustuslehtiön kautta tänä digitalisaation aikanakin.
Piirustusretkien tuloksista voi syntyä yhtä hyvin maalauksia kuin veistoksia. Maalaaminen on hänelle silti ensi sijassa kuvanveistäjän työkalu.
Kuvanveistäjän taitojen karttuessa ja näkökyvyn terävöityessä kuvan sisältö on kohonnut aina vain selkeämmin esiin ja korostunut samalla, kun kuvan suunnittelu ja tekninen eteneminen ovat vuosi vuodelta vahvempia.
Viitalasta Sommaan
Ari Virtanen näkee oman uransa lähellään olleiden ja häntä tukeneiden ihmisten vaikutusten summana. Muuhun ei voi päätyä miehen kanssa keskustellessa. Tyrvääläisellä vaatimattomuudella melkein kaikki tuntuu olevan muiden synnyttämää tai ansiota.
Virtasella on ollut tukijoita niin Vammalassa kuin kotikaupungin ulkopuolellakin. Jo poikasena hän tutustui taidemaalari ja taidekriitikko Raimo Viitalaan, joka opasti Aria. Tärkeintä Arille olivat silti keskustelut Pro arte 57 -taiteilijaryhmän perustajajäseniin kuuluneen Viitalan kanssa.
– Keskustelimme paljon taiteesta. Hän oli hyvä keskustelija, Ari Virtanen toteaa ja kertoo ruvenneensa tekemään kuvia 13-vuotiaana.
Ari Virtasen nuoruudessa Vammalassa oli joukko nuoria kuvataiteen harrastajia, jotka pitivät yhteisnäyttelyitä ja kävivät yhdessä Oriveden opiston kesäkursseilla. Kuvanveistäjä Ari Virtasen kanssa ensi askeleitaan taitelijoina ottivat graafikko Sauli Isolähteenmäki ja kuvaamataidon opettaja Vesa Ilmaranta.
Kiveä Ari Virtanen alkoi hakata 15-vuotiaana hankittuaan työkalut seppä Rautiaiselta Nokialta. Kankaanpään taidekouluun hänet hyväksyttiin samana päivänä, kun hän täytti 17 vuotta. Kuvanveistäjä Ossi Somman oppilaana hän oli kolme vuotta.
Opettaja tuntee jälkikasvun
Kaksi kertaa pidempään kuin Kankaanpäässä hän työskenteli kotiseutuneuvos Esko Pietilän kanssa 1980-luvun alussa, ennen kuin museoavustajan tehtävä muuttui Äetsän kansalaisopiston päätoimisen tuntiopettajan tehtävään ja tähän kevääseen asti kestänyt opettajaura todella alkoi. Kun huomioon ottaa Virtasen vuodet tuntiopettajana ennen päätoimista opettajuutta, ehti opettajavuosia kertyä 35.
Ari Virtanen toimi vuosikymmenten mittaan Satakunnan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen taideaineiden opettajana, Tyrvään käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen plastisen muotoilun ja kivenkäsittelyn opettajana, Vammalan aikuiskoulutusosaston kuvanveiston opettajana, Vammalan opiston kuvanveiston opettajana ja Sastamalan opiston kuvanveiston opettajana.
– Tunnen joka ikisen taiteen harrastajan tässä kylässä ja tiedän, mitä kukin tekee, Ari Virtanen kiittelee opettajavuosiensa antia. Samalla hän muistelee aikoja 1980- ja 1990-luvulla, kun kiviosasto voi todella hyvin käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa. Parhaimpaan aikaan kuvanveiston opettajia oli kaksi. Ari Virtasen ohella kuvanveistoa opetti Kalev Nummela.
Suomen ensimmäinen kuvanveistosymposium järjestettiin Vammalassa 1991 ja toinen neljä vuotta myöhemmin. Isojen kivialan yritysten ja kaupungin tuki oli vankka. Aittalahdenpuiston veistokset ovat vuodelta 1991 ja esimerkiksi käsi- ja taideollisuusoppilaitoksen pihan kolme teosta vuodelta 1995.
Erityisen tärkeäksi asiaksi tuolta ajalta hän nostaa silti hänen oppilaansa, kuvanveistäjä Olli Manteren pääsyn Carraran taideakatemiaan 1995. Symposiumiin osallistuneella israelilaistaiteilijalla oli henkilökohtaisia suhteita taideakatemian johtoon. Manteresta kehittyi seitsemän Italiassa vietetyn vuoden aikana ja sen jälkeen koko Suomen taiteen kannalta merkittävä taiteilija.
Viime vuosina Ari Virtasen mieltä erityisesti nostattava asia on ollut ennen muuta puolen tusinan nuoren kuvanveistäjän työskentely Sastamalassa. Vastaavaa ei ole nähty aikoihin – jos koskaan.
Helinit, Ylöset ja Niemiset
Pitkän uran aikana Ari Virtasella on ollut monia tukijoita. Nokian kaupungin kokoelmissa olevat Virtasen työt ovat pääosin Tampereen kaupungin museotoimenjohtajan ja vanhan kirjallisuuden päivien isänäkin pidetyn Martti Helinin ja hänen vaimonsa Sirkka-Liisa Helinin kokoelmasta, joka lahjoitettiin Nokian kaupungille 20 vuotta sitten.
Tärkeitä tukijoita ovat Helinien jälkeen olleet Aulis ja Leila Ylönen sekä Jarmo ja Kirsi-Marja Nieminen. Heidän kokoelmissaan on lukuisia Virtasen teoksia.
Tärkeitä tukia Ari Virtasen uran kannalta ovat olleet myös lukuisat apurahat. Vuonna 1980 hän oli apurahan turvin puolitoista kuukautta Firenzessä, jossa vanhaa taidetta ja kiveä on kaikkialla.
Kymmenen vuotta myöhemmin hän oli puolitoista kuukautta Italian Carrarassa, jossa kuvanveistäjän käytössä oli ateljeetalo.
