Vaasassa on tehty iso ihme. Maanantaina Vaasaan kirjattiin yksi koronatartunta ja sunnuntaina samoin yksi. Muualla kuin Suomessa Vaasan saavutus olisi ilmeisesti mahdoton, mutta meillä on onneksi vielä tervettä järkeä. Suomessa osataan pelästyä, kun sen aika on, ja ennen muuta toimia järkevästi.
Jyväskylässä ei tilanne ollut likimainkaan vastaava kuin Vaasassa, mutta syytä on silti riemuita siitäkin, että Jyväskylässäkin kirjattiin tänään ja eilen vain yksi tartunta. Todennäköisyydet olivat aivan toiseen suuntaan viikkoa aiemmin.
Juuri tällaisissa tilanteissa käy esille todella laajan sivistyksen merkitys. Heikkoja lenkkejä ei juuri ole. Sääntöjä ja suosituksia halveksivat sekä tietoa väheksyvät heikot lenkithän ne ratkaisevat esimerkiksi epidemian leviämisen.
Samaan aikaan epidemia riehuu pääkaupunkiseudulla. Sunnuntaina kirjatuista tartunnoista oli Uudellamaalla 105 eli 80 prosenttia ja maanantaina 98 eli 75 prosenttia. Alamme olla jälleen kevään tilanteessa, jossa päädyttiin Uudenmaan sulkemiseen.
Samaan aikaan pääkaupunkiseudun ja muun Uudenmaan ero näyttää yhtäkkiä muodostuneen suureksi. Helsingin, Vantaan ja Espoon ulkopuolella tartuntoja on viime päivinä kirjattu Uudellamaalla päivittäin vain kourallinen.
Asuin aikanaan vuosia Helsingissä, enkä missään paremman väen alueilla. En osaa nähdä pääkaupungin olosuhteissa mitään sellaista, mikä väistämättä johtaisi epidemian jatkuvaan kasvuun.
Etätyö ja etäopiskelu ovat suuria mahdollistajia. Luontokaan ei ole erityisen kaukana useimmilla Helsinkiläisillä – vaikka viime vuosien hölmö ajatus täydennysrakentamisen ihanuudesta on paljon tuhonnutkin.
