Koiramme sairastui vakavasti pari viikkoa sitten ja meni jalattomaksi. Isoa koiraa on vaikeata liikutella kantamalla, joten vietimme yhden yön yrityksen lattialla. Vaikka valitsimme paikkamme karvalankamaton päältä, oli yö kylmä.
Aamulla tunsi luissaan ja ytimissään, missä oli yönsä viettänyt.
Tuo yö tuli mieleeni, kun kuulin huonolla ravinnolla ja vähällä juomisella olleen ikämiehen ilmeisesti maanneen yön yli luu murtuneena ja monesta paikkaa verta vuotaen hoivakodin lattialla keskellä Sastamalan kaupunkia vuonna 2019.
Miehen vammoista päätellen ei liene kovin kaukaa haettu sekään ajatus, että hän yritti lattialle päädyttyään keinolla millä tahansa päästä turvaan. Dementikolle kylmä lattia luu murtuneena ja verta vuotaen ei mitä ilmeisimmin muodosta käsitystä turvasta.
Koska kyse on sotaveteraanista ja alavartalon toimintakyvyn vieneestä vammasta, tulee mieleeni väistämättä Väinö Linnan kuvaus Tampereen seudulta kotoisin olleesta alikersantti Lehdosta, joka vakavasti haavoittuneena märässä ja pimeässä metsässä yritti ja yritti turvaan mutta lopulta käsitti oman aseen piipun olevan ainut pakotie kestämättömistä kivuista.
Haluaisinpa nähdä suurten hoivakotiyritysten johtajat tuomittuina viettämään yönsä lattialla vaikkapa kymmenen vuoden ajan. Luulenpa, että sen jälkeen yksikään yritys ei ohjeistaisi henkilökuntaansa jättämään kaatunutta vanhusta lattialle.
Luulen, että tuollaisen tuomion jälkeen joka hoivakodissa, jossa asukkaat tarvitsevat hoivaa ympäri vuorokauden, olisi yöaikaan kaksi hoitajaa.
Nykyisellään tilanne on myös henkilökunnan kannalta kohtuuton. Kenen omatunto kestää sen, että pahasti loukkaantunut ja verta vuotava ihminen jätetään tahallaan ja tieten lattialle odottamaan aamua ja vuoronvaihtoa.
Murskasin jalkani puun kaaduttua kaksi vuotta sitten ja huonoa jalkaani suojatessani mursin käteni liukkailla viime vuonna. Voin vakuuttaa, että kivut suhteellisen vaatimattomasta käteni murtumastakin olivat hiuksia nostattavat. Murtumakipuihin määrätään keskushermostolääkkeitä eli huumeita. Se kertoo murtomakivuista kaiken tarvittavan.
Muinoin Saksassa oli laitoksia, jossa inhimillisyyttä oli vielä vähemmän kuin näyttää olevan huonoimmissa hoivakodeissa. Vastuu kauhistuttavasta tilanteesta ei ollut tuolloin eikä ole nytkään yksinomaan näiden laitosten johtajilla tai henkilökunnalla. Todelliset päättäjät ovat muualla.
Mikäli yksityisille hoivakodeille olisi asetettu tiukat toimintaehdot, ne mitä ilmeisimmin noudattaisivat niitä tiukasti. Vastuu on siis lopulta myös kuntien ja valtion päättäjien, jotka säästävät tieten tai tietämättään sieltäkin, mistä ei missään tapauksessa pitäisi.
Tähän poliittisten päättäjien ja virkamiesten vastuuseen viittasi taannoin myös aluehallintovirasto hoivakoteja koskeneessa tiedotteessaan.
Lopuksi kysymys paikallisille päättäjille. Moniko teistä todella tietää, millä ehdoin hoivakodit Sastamalassa toimivat? Olisikohan nyt, kun Puheenaiheet on kertonut omaisia järkyttäneistä tapahtumista kahdessa Sastamalassa toimivassa hoivakodissa, syytä selvittää asia.
Minusta jo tänään on siihen oikein sopiva päivä.
