Raamatun sanan erehtymättömyydestä ja vertauskuvallisuudesta käydään jatkuvasti kiistaa, johon ei ole saatu likimainkaan kaikkien hyväksymää ratkaisua. Seurakuntavaalien vaalipaneelissa tämä tuli vahvasti esiin.
Vaikka historiankirjat kertovat meille kiistatta, että meidän tuntemamme Uusi testamentti on ihmisten tekemin päätöksin paljolti 300-luvulla syntynyt kooste, valikoima ja osin myös mukaelma tuolloin tarjolla olleista kirjoituksista, ei tätä puolta Raamatusta useinkaan haluta hyväksyä. Moni ei itse asiassa edes ole kuullut valitsematta jätetyistä apokryfisistä teksteistä – tai ei ainakaan halua niitä muistaa.
Poliittinen vääntö oli kovaa jo tuolloinkin, ja uskonnollinen selkänoja tärkeä omia näkemyksiä pönkitettäessä ja kansaa hallittaessa.
Yhtä vähän halutaan kuulla siitä, että Raamatun monien tekstien merkitykset ovat muuntuneet vuosisatojen saatossa monin paikoin. Eksegetiikkaa on siksi vaativa tutkimuksen aihe sekä aiemmat väärinkäsitykset ja käännösvirheet sen verran kipeitä, että moni on halunnut ohittaa jopa sen keskeisimmät ja kiistattomimmatkin tutkimustulokset. Tämä on näkynyt esimerkiksi vanhoihin käännöksiin turvautumisena.
Muinaisen hebrean ja muinaiskreikan opinnot ovat perin aikaaviepiä yhteiskunnassa, jossa jopa virkamiesruotsin opintoja pidetään liian vaativina. Sen sain aikanaan nähdä läheltä, kun vaimoni noita kieliä pyrki teologisessa tiedekunnassa omaksumaan. Oli kuitenkin saatava vaikka vaikeimman kautta kivijalka, jolle rakentaa uskonnonfilosofian opinnot.
Olenkin edelleen sitä mieltä, että ajatusten perusta on hyvä pohjata paitsi uskoon myös tutkittuun tietoon. Kun tietää, miten Raamattu on rakentunut ja minkälaisin perustein, on mahdollisuus ymmärtää Martin Lutheria, luterilaisuutta ja hänen tulkitsijoitaan, kuten Helmut Thielickeä, jonka omatuntokäsitystä vaimoni aikanaan tutki.
En ole koskaan opiskellut teologiaa, mutta historiaa kyllä. Historian luennoilla olen oppinut, että tapahtumia sekä syitä ja niiden seurauksia on aina tulkittava ja ymmärrettävä kulloisestakin ajasta lähtien. Ymmärtäminen ja tulkinta vaativat siis mahdollisimman laajaa kulloisenkin todellisuuden ja kokonaisuuden hallintaa. Yhden ajan käsityksin ei voi ymmärtää oikein toista aikaa.
Yhtä vähän kuin kansalaissodan tapahtumia on mahdollista ymmärtää ja tulkita tuntematta sadan vuoden takaisia elinoloja, koulutuksen puutteellisuutta ja tuolloista maailmankäsitystä, on mahdollista olla vakaasti jotakin mieltä Raamatun tekstien erehtymättömyydestä, jollei tunne Raamatun syntyhistoriaa.