Siitä on aikaa jo 25 vuotta. Satakuntalaisen kunnan valtuustossa vaikutti kansanedustaja, jonka puheet eivät useimpien mielestä kertoneet hyvää puhujastaan. Toimittajat painoivat päänsä vasten rintaansa kansanedustajan puhuessa, jotta eivät olisi näyttäneet ilmeitään. Kunnanjohtajakin kertoi epävirallisesti purevansa ajoittain huuliaan pysyäkseen vakavana kansanedustajan puhuessa.
Eikä tuo ole ainut kerta tai paikka, kun merkittäviinkin luottamustehtäviin nousseet suomalaiset ovat saaneet jatkaa todenvastaisia tai totuudelle muutoin vieraita puheitaan ilman, että niihin on puututtu. Paraikaakin heitä on niin eduskunnassa kuin Euroopan unionin parlamentissakin. Suomessa on toimittu aivan kuten Yhdysvalloissa Donald Trumpin kannattajajoukkojen kanssa: on hyssytelty.
Meillä ei ole ollut tapana pyytää puheenvuoroa kokouksessa tai kirjoittaa lehdessä ja todeta: Esitetyt väitteet eivät ole totta. Ne ei perustu faktoihin vaan luuloihin tai suoriin valheisiin.
Meillä on totuttu vaikenemaan ja uskomaan siihen, että riittävän monet muutkin huomaavat eron toden ja kuvitellun välillä. Yhdysvaltain tapahtumat osoittavat kuitenkin, miten vaarallista on toimia niin.
Niinpä meillä ei ole este merkittäväänkään tehtävään esimerkiksi darwinismin – mutaatioihin ja luonnonvalintaan perustuvan kehityksen – kieltäminen. Näin on, vaikka kyse on aivan perusfaktasta. Jo Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa naureskeltiin hyväntahtoisesti Hietasen vajavaiselle käsityskyvylle, kun Hietasen akan poika ei saattanut uskoa ihmisen kehittyneen kalasta.
Edes Brexitin perustuminen osaltaan räävittömiin valheisiin ei näyttänyt avaavan kovin monien ne tietoisesti sulkeneiden silmiä. Vaihtoehtoisten totuuksien todellisuus sai edelleen olla osa arkea länsimaissa ja meillä Suomessakin.
Trumpin uho ja tuho tuovat samat asiat esiin jälleen ja aiempaa voimakkaammin, vaikka Suomessakin on merkittävästi kannatusta saavan puolueen puheenjohtaja, jonka mielestä Yhdysvaltain keskiviikon tapahtumat eivät lopulta ole mitenkään merkittäviä vaan tavanomaista nahinointia.
Toivottavasti emme näe mitään vastaavaa Suomessa. Ainakaan minusta ei olisi kyse tavanomaisesta nahinoinnista, jos Suomen presidentti kiihottaisi kannattajiaan niin, että nämä valtaisivat eduskuntatalon sen jälkeen, kun presidentti olisi estänyt eduskuntatalon asiallisen puolustamisen.
