Taannoinen Synkkien uutisten Sastamala -kolumnini tuntui osuneen yllättävän moneen hermoon. Jopa parkkiintuneet ja kauan palvelleet kunnallispoliitikot kauhistelivat kolumnia ja sen julkaissutta mediaa.
Suomessa on perustuslakiin kirjattu sananvapaus. Se tarkoittaa kansalaisella olevan oikeus ilmaista, vastaanottaa ja julkaista mielipiteitä.
Sananvapauteen liittyy kuitenkin rajoituksiakin. Esimerkiksi loukkaavien ja väärien tietojen levittäminen on kiellettyä. Myöskään henkilöön ja yksityiselämään kohdistuvaa loanheittoa ei tarvitse sietää.
Myös vallankäytön valvonta kuuluu sananvapauteen. Median kuuluukin esittää kysymyksiä sidonnaisuuksista ja jääviydestä ja päätöksenteon tasapuolisuudesta. Lehdistönvapaus on demokratian kulmakivi ja tarkoittaa median vapautta sensuurista ja valtion sekä esivallan painostuksesta.
Lehdistönvapaus voi tuntua joistakin jopa kirosanalta. Ei ole helppoa olla virkamiehenä ja tuoda julkisuuteen muutoksia tai leikkauksia, koskivatpa ne sitten taloutta tai palveluja. Pahimmassa tapauksessa ilman mediaa päätökset voitaisiin helposti suhmuroida valmiiksi muualla. Varsinaisessa kokouksessa päätökset nuijittaisiin pöytään ilman suurempia keskusteluja.
Lehdistö ei myöskään aina kirjoita niin kuin poliitikko tai virkamies haluaisi. Sen kanssa on opittava elämään. Median yhtenä tehtävänä on jakaa tosiasioihin perustuvaa tietoa lukijakunnalleen. Lukijat muodostavat omat mielipiteensä saamiensa tietojen perusteella.
Sastamalan keskusteluseinällä pitkän linjan keskustalainen kunnallispoliitikko ei voinut hyväksyä allekirjoittaneen mielipidettä Sastamalasta ja sen asioista. Voi, voi sentään.
Kun kunnallispoliitikko alkaa julkisesti kommentoida toisen henkilön mielipidettä ei-hyväksyttäväksi, aletaan liikkua kyseenalaisilla vesillä. Jos minun mielipiteeni ei ole hyväksyttävä, niin kenen mielipide on sitten hyväksyttävä? Kunnallispoliitikon oma mielipide? Hänen puolueensa agenda? Kaupunginhallituksen? Kaupunginjohtajan?
Painaako kaupunkimme varakkaamman väen mielipide enemmän kuin tavallisen työssäkäyvän kansalaisen? Saako äänestäjä kritisoida äänestämänsä luottamusmiehen toimintaa lautakunnassa tai valtuustossa? Tai yleensäkään kritisoida luottamusmiesten tekemiä päätöksiä?
Jos luottamusmies suree vain yhden median käsitelleen kouluselvitystä positiivisesti, olen iloinen. Sillä silloin kaksi toimittajaa kolmesta on juurikin tehnyt työtään ja oikeasti lukenut ja perehtynyt asiaan ja tuonut esiin näkökulmia, joita esityksessä ei ole mainittu.
Lisäksi näkökulma riippuu siitä, miltä kulmalta kaupunkia asiaa katsoo. Mouhijärveläiselle kouluselvitys varmasti onkin positiivinen asia. Äetsäläisille se näyttäytyy enemmän lakkautuslistana.
Kaupungin virkamiesten tehtävä on vastata ja perustella asiallisesti, miksi juuri tähän vaihtoehtoon päädyttiin tai miksi ei päädytty johonkin toiseen ratkaisuun. Jos uskottavaa selitystä ei löydy, lukijoille jää mielikuva hatarasta päätöksenteosta.
Sastamalassa ei ole totuttu kaupunginhallintoon kohdistuvaan kritiikkiin. Ei, vaikka demokratiaan olennaisena osana kuuluu eri mielipiteiden kuuleminen ja kompromissien hakeminen. Tämä suvaitsemattomuus lienee peruja Vammalan kunnallishallinnosta, jossa eriäviä mielipiteitä ei juurikaan tuotu julki. Hampaaton hymistely ilman kritiikkiä vie ajatukset lähinnä yhden ideologian ja yhden totuuden maihin, kuten Pohjois-Koreaan ja Venäjälle.
