Kokoomuksen pirkanmaalainen kansanedustaja Arto Satonen osallistui ainoana suomalaisena republikaanien puoluekokoukseen, kun Donald Trump nimitettiin puolueen presidenttiehdokkaaksi 2016. Yhdysvaltain politiikkaa tiiviisti seuraava eduskunnan suuren valiokunnan ja eduskuntaryhmän entinen puheenjohtaja ei sanojaan säästele arvioidessaan Trumpin tapaa tehdä politiikkaa.
Donald Trumpin poliittinen ura on Satosen mukaan perustunut alusta asti valheiden ja salaliittoteorioiden levittämiseen, kansan kiihottamiseen ja vastakkainasettelujen kärjistämiseen. Vaalituloksen kieltäminen onkin vain tämän prosessin huipentuma. Se, että hänen fanaattiset kannattajansa valtasivat kongressin, on puolestaan prosessin huipentuman viimeinen piste.
Niin maailman näkyvin populistijohtaja ja äärioikeiston villitsijä Trump kuin muutkin oikeistopopulistiset pikku trumpit näkevät Arto Satosen mukaan demokratian väylänä päästä valtaan. Amerikkalaisen historioitsijan Anna Applebaumin suomeksi juuri julkaistuun Demokratian iltahämärä -kirjaan viittaava Satonen toteaa, että valtaan pääsyn jälkeen tavoitteena on ottaa omiin käsiin tiedotusvälineet, oikeuslaitos ja yliopistot. Opposition ja kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä kavennetaan.
Tähän liittyy se, että monimutkaisiin ongelmiin annetaan yksinkertaisia vastauksia, joiden pohjana on meidän eli oikean kansan ja muiden vastakkaisasettelu. Tätä vastakkainasettelua korostetaan kansallisen yhtenäisyyden sijaan.
Satonen muistuttaa, että oikeistopopulistien toimintatapa poikkeaa radikaalisti perinteisen oikeiston ajattelutavasta. Ero korostuu erityisesti, kun kyse on demokratian, tieteen, ihmisoikeuksien, lehdistönvapauden ja vallan kolmijaon kunnioittamisesta.
Trumpin toimintatapa oli Satosen mukaan nähtävissä jo vuonna 2016. Tuolloin hän voitti republikaanien esivaalit onnistuttuaan saamaan esivaaleihin paljon uusia äänestäjiä. Trump puhutteli erityisesti suurten rakennemuutosten paikkakuntien väkeä, maaseudun valkoista työväestöä, pienyrittäjiä ja alempaa keskiluokkaa, jotka joko olivat globalisaation myötä menettäneet asemansa tai pelkäsivät asemansa menettämistä.
Joukkoon tuli samalla myös niitä radikaaleja voimia, jotka ylipäätään kävivät vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä ja instituutioita vastaan. Mukana oli jo tuolloin myös avoimen rasistisia voimia.
Alusta asti Trump on jakanut myös republikaanien kannattajakuntaa. Osa republikaaneista irtaantui Trumpista jo ennen hänen valintaansa presidentiksi, ja monet hallinnon keskeiset henkilöt irtaantuivat Trumpista presidenttikauden aikana.
Valtaosa republikaaneista oli uskollisia Trumpille aina puolueelle väistämättä pitkäaikaisen trauman muodostavaan kongressin valtaukseen asti. Monet perinteiset republikaanit ja uskonnollisen oikeiston edustajat tukivat Satosen mukaan Trumpia, koska Trump ajoi heidän edustajiaan korkeimman oikeuden jäseniksi ja toteutti heidän poliittisia tavoitteitaan. He olivat valmiit sietämään Trumpin lähellä toimivia radikaaleja voimia. Se johti lopulta katastrofiin.
Satonen sanoo, että republikaaninen puolue on nyt kaaostilassa. Sen sisällä käydään seuraavaksi tiukka vääntö siitä, mihin puolue seuraavaksi suuntaa.
Jos Trumpin ydintukijat jättävät puolueen, vaalien voittaminen on Satosen arvion mukaan republikaaneille vaikeaa. Toisaalta puolueen on pakko tehdä pesäero Trumpin ydinkannattajakuntaan kongressin valtauksen seurauksena. Valtaosa johtavista republikaaneista on sen jo Mike Pencen ja Mitch McConnellin johdolla tehnytkin. Satosen mukaan voi silti olla niin, että republikaaninen puolue ottaa pitkään lukua.
Kansanedustaja Satonen sanoo USA:n esimerkin osoittavan konkreettisesti, että kun vihan lietsonnassa, kansan kiihottamisessa, salaliittoteorioissa ja some-taistelussa mennään riittävän pitkälle, kukaan ei enää kykene hallitsemaan vihaan kiihotettuja väkijoukkoja. Lopulta metsä vastaa, niin kuin sinne huudetaan.
Trumpin kauden opetus onkin Satosen mielestä se, että parhaimmillaan politiikka on lopulta harmaata ja tylsää. Se on vastuullista ihmisten asioiden hoitamista. Siitä ei saa suuria otsikoita. Se on aika ajoin myös hidasta neuvottelemista, erilaisten intressien yhteensovittamista ja vaikeiden kompromissien tekemistä.
Pitkässä juoksussa se tuottaa paremman tuloksen ja eheämmän yhteiskunnan, kuin vastakkainasettelun kärjistäminen. Suomessa tämä opittiin jo itsenäisyyden alkuvuosina sata vuotta sitten, mutta se on Satosen mukaan syytä ymmärtää nytkin. On pidettävä kiinni siitä hyvästä, mitä meillä Suomessa on.
