Vielä 15 vuotta sitten Tuulikki Tähtivaara oli Tapaturmavakuutuslaitosten liiton hallintopäällikkö Helsingissä ja omien sanojensa mukaan onneton ihminen. Nyt hän on onnellinen käsityöyrittäjä Kiikoisissa. Tuulikin hymy on löytynyt uudelleen.
– Maailma muuttui tyystin. Kaikki! kuvaa Helsingin Punavuoresta lähtöisin oleva Tuulikki muutosta ja kertoo ennen muuttoaan ajatelleensa pitkään, että tuskin täällä voi asua.
– Kiikoisissa oli kyllä kivaa, mutta kauppoja ei oikein ollut.
Hän arvioi, että ratkaisevaa rohkeuden löytymisen kannalta oli ennen muuta se, että hän oli ollut puoli vuotta vuorotteluvapaalla ja asunut sen ajan miehensä Jan Torstenssonin kanssa Kiikoisten Jaarassa.
Sitä ennenkin hän oli jo pitkään käynyt Kiikoisissa usein ja viettänyt lomansa Kiikoisissa, sillä Janne oli muuttanut Kiikoisiin 2003. Lasistudio oli perustettu 2004.
– Totuin, hän naurahtaa.
Toinenkin syy rohkeuden löytymiseen oli. Kun Tuulikki palasi vuorotteluvapaalta työhön syyskuun alussa, oli selvää, että vuoden loppuun mennessä piti yrityksessä tapahtua suuria asioita. Muutoksia ei kuitenkaan ollut valmisteltu.
Sitten johtaja ajoi kolarin ja joutui pitkälle sairaslomalle. Asiat olisivat jääneet Tuulikin hoidettaviksi.
– Kuljin pääkaupungin ruuhkissa ja mietin. Päätin, että tämä saa jäädä tähän. Ei se ollut sitä, mitä halusin, hän huokaa.
Keskusneidistä hallintopäälliköksi
Tuulikki aloitti työt keskikoulun jälkeen jo 16-vuotiaana samassa yrityksessä, jonka oven hän sulki lopullisesti 30 vuotta myöhemmin. Ensimmäinen työ oli puhelinvaihteessa. Vaihteen lakattua hän siirtyi osastosihteeriksi. Työ oli kuitenkin kaikkea muuta kuin unelmien täyttymys.
– Olen aina pitänyt itsenäisistä töistä. Johtajien aikataulujen sovittelu ei ollut minun työtäni, Tuulikki toteaa koko naama nauraen.
Kiva kirjanpitäjä sai hänet innostumaan kirjanpidosta ja aloittamaan kirjanpidon opinnot Markkinointi-instituutissa. Niinpä Tuulikki päätyi palkanlaskijaksi ja sai tehdä töitä innostavan kirjanpitäjän kanssa.
Kirjanpitäjän vaihdettua työpaikkaa edessä oli vaikeita vuosia. Tuulikki alkoi etsiä uutta työpaikkaa, opiskeli lisää ja keskittyi opinnoissaan ja työssään kirjanpitoon ja laskentaan.
Aivan, kuten niin monissa muissakin yrityksissä, myös Tapaturmavakuutuslaitosten liitossa ja alan liitoissa taloushallinnon palveluja yhdistettiin. 2000-luvun alussa Tuulikki päätyikin hallintopäälliköksi.
Tehtävä oli kaikkea muuta kuin sellainen, jossa saattoi määrätä omasta työstään. Tuulikki sanoo, että ennemmin hän olisi laskenut palkkoja.
– En saanut päättää mitään itse. Pomot ja alaiset repivät minua eri suuntiin, hän kuvaa tilannettaan.
– Kun lopetin, tilalleni palkattiin kaksi ihmistä. Ehkä sekin kertoo siitä, että minun kannatti lopettaa.
Ilmoitus koulun seinällä
Janne opiskeli lasinpuhallusta Ikaalisten taide- ja käsiteollisuusoppilaitoksen Kihniön yksikössä vuosituhannen ensimmäiset vuodet, muutti Kiikoisiin 2003 ja edistyi taidoissaan niin, että hän kävi Kihniössä opettamassa 2007, kun Tuulikki oli päässyt eroon hallintopäällikön työstään.
Lasitöitä koko ajan harrastanut Tuulikki lähti Jannen mukaan Kihniöön ja havahtui ilmoitukseen koulun seinällä. Esinesuunnittelun ja esinevalmistuksen artesaanilinjalla oli alkamassa uusi korujen suunnittelun ja valmistuksen koulutus.
Tuulikki ei ollut ikinä tehnyt työkseen mitään käsillään, mutta toisaalta hän epäili, että Kiikoisissa ei olisi liiemmälti töitä tarjolla. Jotain oli siis keksittävä.
– Ajattelin kokeilla. Koulutus alkoi tammikuussa 2008. Aluksi tosin tuntui kummalliselta, kun luokkakavereinani oli lapsiani nuorempia. Omituista oli myös opetella tekemään asioita julkisesti. Piirtääkin piti.
– Nautin korujen tekemisestä, kun totuin siihen, että tekeminen on julkista. Asuin Kihniössä asuntolassa ja tein koruja kaikki arki-illat. Viikonvaihteet olin Kiikoisissa.
Itse asiassa Tuulikki muuttikin Kiikoisiin virallisesti vasta kymmenen vuotta sitten. Jaarassa tuli kiva talo myyntiin, ja talo Tuusulassa myytiin.
– Kyllä varmaan olen jo kiikoislainen, vaikka en niin paljon kuin Janne. Tulen kotiin, kun tulen Kiikoisiin, Tuulikki pohtii ja sanoo tulevansa Kiikoisiin tosi mielellään.
Tuulikki arvostaa sitä, mitä monet eivät
Tuulikki pitää Kiikoisissa asioista, joita jotkut toiset pitävät kielteisinä. Itse asiassa hän on perin pahoillaan siitä, että kaupunkien kotkotukset tunkevat Kiikoisiinkin.
– Maalla ihmiset ovat vähän uteliaita, mutta onko se huono asia, että ollaan kiinnostuneita toisista, Helsingin, Keravan ja Tuusulan kasvatti pohtii.
– Aluksi ajattelin niinkin, että eihän täällä ole edes kauppoja. Nyt ajattelen, että ihanaa, kun täällä on nuo kaupat. En tarvitse muuta.
Erityisen tyytyväinen Tuulikki on Kiikoisten terveyskeskukseen.
– Kun tulin, se oli maailman ihanin asia. Hoitajat eivät säntäilleet kasvot harmaina. Olo oli rauhallista. Hoitajat eivät olleet lopen uupuneita niin kuin Tuusulassa. Melkein jo ilmapiiristä tuli terveeksi.
Samanlainen kokemus hänellä on pankissa asioimisesta. Sielläkin saattoi puhua asiansa. Kaikki ei ollut niin virallista kuin pääkaupunkiseudulla.
– Oli rauhallista, hidasta ja vähän epävirallisen tuntuista. Nautin siitä ihan hirveästi.
Tuulikin mukaan joskus muinoin niin oli Helsingissäkin. Ennen muuta rauhan aisti lauantai-iltapäivisin töiden loputtua. Maisema oli hiljainen ja harmaa. Linnut huusivat. Joskus jotain samaa saattoi kokea kesällä sunnuntai-iltapäivisin Punavuoressa ja Kaivopuistossa.
Tuulikki myöntääkin joskus kaipaavansa lapsuutensa Helsinkiin. Monia asioita ei enää ole.
Hän vertaa entisaikojen Helsingin tunnelmaa jopa Vesalaan, jonne hän Jannen kanssa ensiksi tuli Kiikoisissa. Vesalassa ei ollut katuvaloja.
Vapaa kuin taivaan lintu
Tuulikki Tähtivaara ei viitsi ajatella kovin laajasti. Niin jos tekee, ei Tuulikin mielestä ole kovin kivaa. Muutoin elämiseen ja olemiseen käsityöyrittäjänä voi olla tyytyväinen.
– Olen aika vapaa tekemään, mitä haluan. Sen, mitä teen, teen omasta vapaasta halustani. Se on oikeastaan kaikkein tärkeintä. Lisäksi läheisilläni on varmaan vähän sama tilanne.
– Yrityksessämme teen ihan kaikkea. Hoidan kirjanpitohommat. Suunnittelen ja teen koruja. Kursseilla ja ryhmien käydessä tutustumassa lasinpuhallukseen kerron koruihin liittyvistä asioista.
– Olin aikanaan tyytyväinen palkanlaskija. Hallintopäällikkönä en ollut tyytyväinen, mutta onneksi heräsin vuorotteluvapaan aikana siihen, että elämä voi olla toisenlaistakin.
Tuulikki sanookin, että hän olisi mitä ilmeisimmin luopunut hallintopäällikön tehtävästä jo aiemmin, mikäli Janne olisi nähnyt sen, millaista hänen arkensa pahimmillaan oli.
– Helsingissä moni ihmetteli, olinko aivan hullu, kun luovuin hallintopäällikön työstäni. Tärkeintä on kuitenkin järjestää asiat niin, että on itse tyytyväinen olemiseensa, Tuulikki sanoo ja hymyilee.
