Kaupunginpuutarhuri Reijo Saaren tehtäväkenttä on perin laaja. Siihen kuuluvat puistometsät, hoidetut puistot, katuviheriöt, istutukset, leikkipuistot ja torit. Lisäksi Saari sijaistaa kunnossapitomestaria ja on ollut mukana aurauksen varallaoloringissä yhtenä esimiehenä yli 30 vuotta.
Tänä talvena hän ei enää rinkiin osallistu. Tarkoituksena on lomailla lyhyitä jaksoja pitkin talvea, jotta hän saisi pidettyä pois vuosien varrella kertyneitä vapaapäiviä ennen eläkkeelle siirtymistään. Niitä onkin kertynyt aikamoinen määrä.
Reijo Saarella pitämättömiä vapaita on niin paljon, että henkilöstöjaosto on myöntänyt määräaikaisen täyttöluvan puutarhurin virkaan maaliskuun alusta aina ensi vuoden syyskuun loppuun eli yli puolentoista vuoden ajaksi. Vakinainen täyttölupa on myönnetty ensi vuoden lokakuun alusta lukien eli siitä lähtien, kun Saari eläköityy.
– Henkilökohtainen eläkeikä tulee täyteen jo ensi vuoden toukokuussa, mutta pitämättömiä vapaita riittää tuonne syyskuun loppuun asti, Reijo Saari kertoo.
Toripuiston rakentajasta työhön opastajaksi
Vammalan kaupunginpuutarhuriksi Reijo Saari tuli vuonna 1986. Ensimmäisiä oman alan töitä Vammalan uudelle puutarhurille oli Toripuiston rakentaminen. Mieleinen urakka oli myös Vammalantien varren koivuistutus, joka toteutettiin 1988 ja 1989.
30 vuotta sitten puistopuolella oli parhaimmillaan seitsemän vakituista työntekijää ja kausityöntekijöitäkin viitisenkymmentä. Tänä päivänä Saari toimii kolmen vakituisen työntekijän, 20–25 kausityöntekijän ja kuuden kesäaikaisen koulunkäyntiavustajan esimiehenä ja työnjohtajana.
Vakituisia työntekijöitä ovat puistotyöntekijä, torivalvoja ja traktorinkuljettaja, joka talvisin kuuluu myös katujen kunnossapidon aurausporukkaan.
Kesäaikana työnjohtotehtävät vievät puutarhurin aikaa, sillä aiemmin palkkalistoilla olleen työnjohtajan eläköidyttyä hänen tilalleen ei otettu ketään. Käytännön työnjohto siirtyi sekin silloin puutarhurille.
– Meillä on kesäisin koululaisia töissä. Tämä on monelle nuorelle ensimmäinen oikea työpaikka. Heidän ohjaamisensa vie enemmän aikaa kuin jo työelämässä olleiden, Saari kuvailee tehtäviään.
Lisähaasteen tuo koululaisryhmien vaihtuminen neljän viikon välein: opettaminen talon tavoille on jatkuvaa.
Aiemmin kaupunginpuutarhuri sai käyttää samoja kausityöntekijöitä, jotka tunsivat hoidettavat alueet ja tiesivät tehtävät, mutta nykyään puistopuolellakin käytetään pitkäaikaistyöttömiä. Saarella ei ole mitään työttömiä vastaan, päinvastoin. Hän kertoo heidän olevan hyviä ja tunnollisia työntekijöitä. Hankaluutena on työvoiman jatkuva vaihtuvuus.
Työhön opastaminen on jatkuvaa, joten kesäaikaan ei toimistotöille tahdo jäädä aikaa. Puutarhuri viilettää ehtimiseen paikasta toiseen.
Kaupunginpuutarhuri vastaa myös puistopuolen ostopalvelujen kilpailuttamisesta, työnohjauksesta ja valvonnasta sekä leikkikenttien tarkastuksista. Tarkastuskäyntejä muihin taajamiin saa tehdä kesäaikana viikottain.
Liitokset lisäsivät töitä mutta eivät määrärahoja
Kuntaliitosten tuoma muutos ovat alueen kasvun takia lisääntyneet suorittavan portaan ajokilometrit.
– Äkkiä tulee sata kilometriä mittariin, kun tekee taajamakierroksen Karkussa, Häijäässä, Mouhijärvellä, Suodenniemellä, Kiikoisissa, Kiikassa ja Keikyässä. Lisäksi on usein liikuttava taajaman sisällä paikasta toiseen.
Ajamista lisää myös kaupunkilaisten palaute. Kun asukas soittaa kaupunginpuutarhurille vaikkapa kaadettavasta puusta tai näkemäesteen muodostavasta pensaasta, hyppää Saari auton rattiin ja käy katsomassa tilanteen.
– On hyvä käydä paikan päällä katsomassa. Sillä tavoin voi rinnastaa tilanteen muihin vastaaviin tilanteisiin. Näin pyritään pitämään yhtenäinen linja koko alueella. Tätä työtä ei voi hoitaa pelkästään toimistosta käsin, Reijo Saari selvittää.
Kaupunkilaiset kysyvät kaupunginpuutarhurilta myös neuvoja omaan puutarhaansa ja pihaansa.
– Ei asiakaspalvelua ja neuvontaa ole jyvitetty työnkuvaan, mutta kyllä minä yritän aina vastata, kun joku jotain kysyy.
Kaupunginpuutarhurin vastuulla oleva alue on laajentunut kuntaliitoksen takia. Siihen kuuluu nyt 52 hehtaaria hoidettuja puistoja, 15 hehtaaria katuviheralueita ja 130 hehtaaria puistometsiä.
Leikkipuistoja on yhteensä 37. Niistä Vammalassa on 14, Karkussa kaksi, Kiikassa neljä, Mouhijärvellä kaksi, Suodenniemellä yksi, Äetsässä yhdeksän ja Kiikoisissa viisi.
Osa kuntaliitoksien puutarhurin vastuulle tuomista leikkipuistoista oli aika huonokuntoisia. Joistakin onkin poistettu huonokuntoisia leikkitelineitä. Joihinkin leikkipuistoihin on viety uusia telineitä. Lisäksi on tehty muutama kokonaan uusi leikkipuisto.
– On pyritty tekemään joka taajamaan jotakin. Määrärahojen puitteissa se on välillä hankalaa, Saari sovittelee sanojaan.
– Kuntaliitoksen muassaan tuoma pinta-alan kasvu ei kasvattanut kunnossapidon määrärahoja samassa suhteessa. Itse asiassa kunnossapitorahat ovat lisääntyneet vain palkkaindeksin verran vuodessa. Tämä siitä huolimatta, että kunnossapidettävä ala on paitsi suuri myös hajallaan.
Käytännössä samalla rahalla pitää hoitaa enemmän ja enemmän. Uudet puistoalueet eivät kasvata kunnossapidon määrärahoja tietyllä summalla neliömetriä kohti tai mitenkään muutenkaan. Määrärahojen vähyys ajaa järjestämään asioita aiempaakin tiukemmin tärkeysjärjestykseen ja keksimään uusia toimintatapoja.
– Työt tehdään huomattavasti tehokkaammin kuin reilut 30 vuotta sitten, Reijo Saari toteaa.
Rantakäytävien suosio ilahduttaa
Erityisen mielissään puutarhuri on Vammalan rantakäytävien suosiosta. Kaupunki kaavoitti 1990-luvun alussa entistä seurakunnan maata Vammaskosken sillan ja Tyrvään pappilan välillä. Tämä mahdollisti ryteikköisen maan raivaamisen hoidetuksi viheralueeksi kaarisiltoineen kaikkineen.
Rantakäytävä yltää nyt Tervakalliolta Tyrvään pappilalle. Aivan Alasenrantaan asti rantakäytävää ei saatu tehtyä, koska välissä on yksityisen omistama maapala.
Rautaveden rantakäytävän levähdyspaikkaa korjailtiin viime syksynä hieman Laiturikahvilasta Sylväälle päin. Asukkaat pyytävät penkkejä juuri rantakäytävien varsille. Pyyntöihin on pyritty vastaamaan.
Vähemmän arvostettuja ovat liikenneviheralueet, joiden määrä on lisääntynyt. Arvostuksen puutteen näkee muun muassa lumen auraamisena pensaiden päälle ja keväisin jalkakäytäville kertyneen hiekoitusmurskeen harjaamisena nurmikoille tahi istutusten sekaan. Sieltä puistotyöntekijät sen sitten keräävät jätesäkkeihin ja vievät pois.
– On näiden alueiden arvostus toki kohentunut vuosien mittaan, mutta voisi se vieläkin parantua, Reijo Saari toivoo.
Työn ikävimmistä puolista huolimatta ei kaupunginpuutarhuri halua nimetä mitään työnsä osa-aluetta erityisen hankalaksi tai ikäväksi.
– Hankalinta on ollut tämä monipuolinen ja työläs kokonaisuus, sanoo Saari.
Aikansa pohdittuaan hän kuitenkin huomaa, että ehkä sittenkin hankalinta on ollut opetteleminen kunnalliseen byrokratiaan ja kaikkeen siihen, mitä puutarhurin ammattiopinnoissa ei opetettu.
– Kaikkea, mitä on annettu tehtäväksi, on koetettu tehdä.
Yhdyskuntatekniikka julkaissee pikapuolin kaupunginpuutarhurin määräaikaisen tehtävän työpaikkailmoituksen. Hakuilmoituksessa etsitään kaupunginpuutarhuria, joka on kaiken muun ohella myös liikuntapaikkojen hoitajien esimies.
– Määritellään kaupunginpuutarhurin lopullinen tehtävänkuva hakijoiden osaamisen perusteella, tekninen johtaja Kimmo Toukoniemi sanoo.
Se, onko kaupunginpuutarhurin hurjien ylityömäärien ja tehtävien määrän lisäämisen välillä ristiriitaa, on jo toinen asia. Tai niin ainakin toteaisi Mika Waltarin luoma kertoja Komisario Palmu -sarjan kirjoissa.
