Sastamalan ympäristöjaosto vieritti helmikuisella päätöksellään lietelannan levittämisestä Liuhalassa aiheutuvien ja vuodesta toiseen jatkuvien haittojen torjunnan yksinomaan haittaa kärsivän asukkaan vastuulle. Päätös ohjeistaa ainoastaan haitasta kärsivää, mutta ei lainkaan haitan aiheuttajaa.
Päätös on selkeästi eri linjalla kuin oli lautakunnan esittelijän jaostossa kaatunut esitys, jossa vastuuta haittojen vähentämisestä asetettiin sekä lietelantaa levittävän että levitysalueen keskella asuvan vastuulle. Haitankärsijä onkin valittanut jaoston päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen ja vetoaa ympäristönsuojelulakiin.
Hajun on todettu kerääntyvän haitankärsijän omakotitalon pihapiiriin ja pysyvän siellä pihapiiriä ympäröivän suojapuuston takia. Pihapiiri on ympäröiviä peltoja ylempänä. Valittajan mukaan kohtuutonta hajuhaittaa on ollut vuodesta 2012 lähtien. Valituksia on tehty vuodesta 2014.
Liuhala sijaitsee viitisen kilometriä Sastamalan torilta luoteeseen eli seututien 249 pohjois- ja Vaunujoen länsipuolella.
Samuli Kinnarin (kok) jaostossa voittaneelle esitykselle hävinneessä asiantuntijavirkamiehen esityksessä todettiin, että lietettä olisi levitettävä haitasta kärsivän lähialueilla käyttämällä parasta käyttökelpoista tekniikkaa eli letku- tai sijoituslaitteistoa. Lietteen levitys olisi lisäksi ollut sallittua lähellä haitasta kärsivän kotia kahdesti vuodessa enintään neljän päivän ajan ja yhtäjaksoisesti. Nämä vaateet poistettiin päätöksestä Kinnarin esityksestä.
Kinnarin esityksestä päätöksestä poistettiin myös vaade, että lietteen levityksestä koetun haitan vähentämiseksi olisi liete pitänyt levittää mahdollisimman nopeasti. Päätökseen ei otettu myöskään esittelijän vaadetta, että kyseisten peltolohkojen lietelannoitus olisi suunniteltava ja keskitettävä siten, että lannoituskierrossa kullekin peltolohkolle jäisi vähintään kolmen vuoden jakso, jolloin lietettä ei levitetä.
Toisin kuin esittelevä virkamies – ei jaoston enemmistö, jonka muodostivat Kinnarin lisäksi Seppo Aarinen (kesk.) ja Terttu Routsi (sd) Punkalaitumelta, katsonut tarpeelliseksi myöskään päättää siitä, että toiminnanharjoittajalla olisi velvollisuus ilmoittaa hajuhaittaa kärsivälle lihasikalan lietteen levittämisestä kolme vuorokautta etukäteen.
Esittelijä olisi kirjannut päätökseen myös sen, että lietteen levittämisestä olisi pidettävä kirjaa nitraattiasetuksen mukaisesti. Samalla lietteen levittäjää olisi muistutettu velvollisuudesta toimittaa päiväkirjan tiedot kaupungin ympäristöviranomaiselle tämän niitä pyytäessä.
Maaseutukaupungin ominaislaadun esiin tuoneen Kinnarin esityksestä jaosto päätyi esittämään toimenpiteitä yksinomaan haitasta kärsivälle. Esittelijän esityksessä nämä kohdat olivat vain osa kokonaistilanteen ratkaisua. Kinnarin esitystä perusteltiin sillä, että maatalousyrittäjän toimintaa ohjataan ympäristöluvalla.
Haitankärsijä voi jaoston päätöksen mukaan halutessaan vähentää asunnon sisäpuolella olevaa hajuhaittaa tuloilmasuodattimilla. Hajuhaittaa on jaoston mukaan mahdollista vähentää myös kaatamalla talon ympärillä olevaa suojapuustoa.
Jaosto päättää ensi viikolla Vaasan hallinto-oikeudelle asiasta annettavasta lausunnosta ja terveydensuojeluviranomaisen vastineesta tehtyyn valitukseen, johon valittaja hakee muutosta. Valittaja vaatii, että päätös muutetaan terveysvalvonnan johtajan eli jaostossa asian virkavastuulla esitelleen asiantuntijan alkuperäisen esityksen mukaiseksi.
Jaosto käsittelee ensi viikolla valituksesta annettavaa lausuntoa jälleen terveysvalvonnan johtajan esityksen pohjalta. Risto Ekonen on nyt ottanut lusikan kauniiseen käteen ja esittää pitäytymistä helmikuisessa päätöksessä.
Esityksessä turvaudutaan perusteena siihen, että Sastamala on maaseutukaupunki, jossa harjoitetaan maataloutta. Siihen, miten tai millä perustein maaseutukaupungissa on tulkittava ympäristönsuojelulakia eri tavoin kuin muualla Suomessa, ei esityksessä puututa.
Esityksessä todetaan myös, että lietettä levittävän maatalousyrittäjän toimintaa ohjataan ympäristöluvassa. Luvassa on asetettu nitraattiasetusta tiukempi aikaraja lietteen maahan muokkaamiselle. Toiminnanharjoittaja on pääsääntöisesti noudattanut asetettua tiukempaa aikarajaa.
Ympäristöluvan mukaan pellon pintaan levitetty lanta ja orgaaniset lannoitevalmisteet on muokattava maahan vuorokauden sisällä levityksestä lukuun ottamatta kasvustoon letkulevittimellä tai hajalevityksenä tehtävää levitystä. Alle sadan metrin etäisyydellä häiriintyvistä kohteista sijaitsevilla peltolohkoilla muokkaus on tehtävä neljän tunnin kuluessa tai levityksessä on käytettävä sijoitus- tai letkulevintä. Lannan käsittelyä ja levitystä on vältettävä yleisinä juhlapäivinä ja juhlatilaisuuksien aikana.
Jaosto päätyykin jälleen toteamaan, että haitasta kärsivä voi omilla toimillaan vähentää hajuhaittaa.
Sastamalan ympäristöjaoston lisäksi asiasta lausuu hallinto-oikeudelle myös Pirkanmaan elykeskus, jonne hajuhaitasta on valitettu vuosien mittaan.
Pirkanmaan elykeskus katsoi talvella antamassaan lausunnossa, että hajuhaittojen vähentämiseksi lietteen levitys on tehtävää haitankärsijän läheisillä peltolohkoilla käyttäen parasta käyttökelpoista tekniikkaa eli letku- tai sijoituslaitteistoa hajalevityslaitteiston sijaan ja vetoaa kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeeseen.
Lisäksi liete olisi elykeskuksen mukaan levitettävä neljän päivän kuluessa. Toiminnanharjoittajan olisi ilmoitettava lietteen levittämisestä etukäteen haittaa kärsivälle. Toiminnanharjoittajan on elyn mielestä myös pidettävä kirjaa lietteenlevitysajoista nitraattiasetuksen mukaisesti ja pyydettäessä toimitettava tiedot Sastamalan ympäristöterveydenhuollolle.
