Puheenaiheiden ilmeikkäistä piirroksista vastaa kiikkalainen graafikko Jukka Jokinen, joka aloitti piirtämisen pikkupoikana Vammalassa kuvittamalla isoa pahvia meressä elävillä eläimillä. Sen jälkeen hän ei ole lyijykynää hylännyt, vaikka taideteollisessa korkeakoulussa 1980-luvulla hänellä oli graafisella linjalla pääaineenaan valokuvaus.
Vammalan kameraseurassa kuvauksen perusopit saanut graafikko pääsi aikanaan taideteolliseen korkeakouluun heti armeijan jälkeen selvitettyään viikon kestäneet pääsykokeet. Helsingissä hän imi oppia nelisen vuotta Aalto-yliopistoon tätä nykyä kuuluvassa opinahjossa. Noina vuosina tutuiksi kävivät niin elävän mallin piirtäminen kuin muoto-oppikin. Tuohon aikaan töitä mainosalalla oli tarjolla todella runsaasti, joten kotiseudulle oli helppo palata.
Oman yrityksen, toiminimi Zeizeiartin, hän perusti puolitoista vuotta sitten työskenneltyään mainostoimistoissa runsaat 20 vuotta. Yritykselle järjestyivät toimitilat kodin yhteydestä lapsien lähdettyä maailmalle ja omakotitalon yläkerran lastenhuoneen vapauduttua muuhun käyttöön.
Kun kuvien ja mainosten materiaalit sekä valmiit piirrokset, haluttuun tapaan käsitellyt valokuvat, mainokset ja esitteet siirtyvät paikasta toiseen sähköisesti, on yrityksen asiakkaiden kannalta usein yhdentekevää, toimiiko yritys Kiikassa vai Tampereella Hämeenkadulla. Jukka Jokinen pyrkiikin laajentamaan yrityksensä asiakaskuntaa myös Pirkanmaan ja Satakunnan ulkopuolelle.
Piirtämistä rakastava graafikko
Jukka Jokinen epäilee syntyneensä hivenen liian myöhään, koska hän rakastaa piirtämistä. Vielä 1950- ja 1960-luvulla mainoksissa käytettiin runsaasti piirroksia ja vähemmän tekstiä. Tänä päivänä piirroksia hyödynnetään vähemmän, mutta toisaalta piirrokset ovat nykyisin hyvä keino erottua mainosmassasta.
Piirtäen ajatteleva graafikko tekee ensin luonnokset lyijykynällä ja piirtää tällä tapaa vähitellen kypsyvän piirroksen lopulta tussilla. Lyijykynäluonnoksia voi olla kolme tai neljä ja tussipiirroksiakin hän korjaa tarpeen vaatiessa. Viimeistelyn, kuten värittämisen, hän hoitaa tietokoneella.
Jukka Jokinen sanoo tavoittelevansa piirroksissaan ennen muuta hyvää kompositiota. Osasten on toimittava keskenään. Vasta kun osaset alkavat toimia yhdessä, alkaa piirros näyttää valmiilta.
Suoranaisia esikuvia graafikolla ei ole, mutta hän myöntää aina fanittaneensa Hergén Tinttiä, René Goscinnyn ja Albert Uderzon Asterixiä sekä Aku Ankkaa kuvittanutta ja käsikirjoittanutta legendaarista Carl Barksia.
Kuivan huumorin ystävä uskoo mieltyneensä lopulta ennen muuta näiden sarjakuvien huumoriin. Esimerkiksi Tintin piirrokset ovat aika ajoin kulmikkaita, mutta huumori saa lukijan palaamaan niiden pariin kerta toisensa jälkeen.
Lastenkirja, joka kulunee myös isien käsissä
Vanhoja autoja harrastavaa Jukka Jokista ovat piirrosten aiheina merenalaisen elämän jälkeen viehättäneet erityisesti ihmiset ja autot. Niitä hän on piirtänyt muun muassa mainoksiin, lehtiin ja paraikaa viittä vaille valmiin kirjansa sivuille. Kymmenittäin mitä erilaisimpien autojen kuvia on ikuistunut myös autoharrastajien tilaamiin tauluihin.
Kokonaan uusi aluevaltaus autojen ja ihmisten piirtämisessä on viittä vaille valmis lastenkirja, jossa Rami Rasvanäppi seikkailee aikana, jolloin ei vielä ollut kännyköitä. Runsaalle 50 sivulle graafikko on ikuistanut LP-levyjä kuunnellessaan paitsi tarinan rakkaasta autosta ja sen korvaajan etsimisestä myös eri tavoin kiinnostavia ja hauskoja, jopa hassuja, ajoneuvoja 1920-luvulta 1970-luvulle.
Jukka Jokinen ei vielä ole etsinyt kustantajaa ainakin monia poikia, isiä ja isoisiä kiinnostavalle teokselle. Sen aika on kirjan kahden viimeisen piirroksen valmistumisen jälkeen.
