Klaus Rahikaiselle suhteet lähimmäisiin ovat aina olleet haasteellisia. Se on saanut pian 60 vuotta täyttävän miehen tutkimaan tietoisesti elämää ja kirjoittamaan siitä. Yhdeksän teosta elämästä, ilosta ja rakkaudesta on julkaistu suomeksi, kaksi ruotsiksi ja kaksi englanniksi. Seuraavan kirjan käsikirjoitus on paraikaa kustantajan luettavana.
Karkkulainen kirjailija tietää, mistä kirjoittaa: Klassisen taiteilijaperheen poikana hän ei juurikaan saanut valmiuksia lähisuhteiden hoitamiseen. Kirjailijaisän ja runonlausujaäidin suhteesta ei ollut paljoa opittavaa. Niinpä kipuilua on riittänyt. Takana on viisi avioliittoa.
Kirjailija haluaa kuitenkin nähdä vuosikymmeniä jatkuneessa kipuilussa kaksi puolta. Se on ollut hänen elämässään sekä solmu että lahja. Se on saanut hänet tunnustelemaan elämän ydintä eri kulmista.
Viimeisin avioliitto päättyi vaimon kuolemaan.
– Minä olen aina ollut se, joka on jättänyt. Vihdoin minut jätettiin. Tarvitsin jotakin tällaista. Paljon olen oppinut, sanoo radan varressa, parin sadan metrin päässä Rautavedestä asuva yksinhuoltajaisä.
Jokin tässä maailmassa mättää
Elämän tutkija sanoo havainneensa varhain, että jokin tässä maailmassa mättää. Niinpä hän on 15-vuotiaasta asti yrittänyt tietoisesti ottaa selvää, mikä.
Vihdoin tutkiskelu alkaa tuottaa tulosta. 14:n elämää eri kulmista tunnustelevan teoksen kirjoittaminen on hionut ja syventänyt näkemyksiä elämän ytimestä.
– Alan ymmärtää tätä elämää, mies naurahtaa ja kertoo etsineensä sitä voimaa, joka on elämän takana, sitä, joka pitää kehoa yllä ja on yhteistä kaikille seitsemälle miljardille ihmiselle siitä huolimatta, että elämästä on loputtomasti variaatioita.
– Hetki siinä meni, mutta eipä tuo haittaa mitään.
Ratkaisu löytyy ihmisen sisältä
Meitä on opetettu etsimään elämässämme kaipaamaamme jostakin ulkopuolelta, kuten toisista ihmisistä ja mammonasta. Tuota oppia noudattamalla turvaudumme Klaus Rahikaisen mukaan tosiasiassa huumeen tapaisen ratkaisuun. Täyttymisen tunne on vain hetkellinen.
Se, mitä todella haemme, on jotakin sellaista, mitä meillä itse asiassa jo on. Meidät on kuitenkin opetettu olemaan huomaamatta sitä.
– Lapset elävät ja tutkivat. Siihen viattomuuteen, tarkkaavaisuuteen ja läsnäoloon pyrimme itse asiassa koko elämämme. Sitä kokonaisuutta ja täydentymistä haemme.
Elämän etsijä toteaa, että voimme löytää etsimämme, mikäli osaamme etsiä sitä sisältämme.
– Valitettavasti pelkäämme itseämme, tai oikeastaan lapsuudessamme syntyneitä traumojamme, joita meillä kaikilla on. Ei ole täydellisiä vanhempia tai täydellistä lapsuutta.
Hän selittää lapsuuden tunteiden olevan niin vahvoja, että aikuinen ei niitä kestä. Siksi juoksemme karkuun sen sijaan, että käsittelisimme niitä. Meillä ei ole edes välineitä niiden käsittelemiseen.
Lapsen tunteiden voimakkuus on seurausta kyvyttömyydestä hallita ja säädellä tunteita aikuisten tapaan. Etuaivolohko kehittyy täyteen mittaansa vasta varhaisaikuisuudessa.
Ajaton ja ajallinen todellisuus
Klaus Rahikainen näkee ihmisten todellisuuden muodostuvan kahdesta erillisestä todellisuudesta. On ajaton elämä itse ja toisaalta inhimillinen, ajallinen meissä kaikissa. Suurella osalla esimerkiksi tiedostamme ei lopulta ole tekemistä itse elämän kanssa.
Ajallinen tahtomme kuristaa ajatonta elämäämme, elämää itseään. Emme anna elämämme kukkia vaan pelkäämme sitä.
Hänen uusimassa käsikirjoituksessaan elämä puhuukin avoimesti mutta humoristisesti inhimillisyydellemme, jota Klaus Rahikainen nimittelee jopa ahnaaksi äpäräksi.
Teos kokoaakin hänen ajatuksiaan siitä, miten maailma toimii.
Jotain juuri näiden ajatusten tarpeesta suodattua valmiiksi tekstiksi kertoo teoksen syntyhistoria. Se syntyi lopulta kahdessa viikossa.
– Katkaisin jalkani Karkun raitilla helmikuussa. Kuulin luun napsahtavan ja tiesin heti, mitä oli tapahtunut. Sain jalkaani kipsin ja sulkeuduin pakon edessä kuudeksi viikoksi mökkiini. Kaksi viikkoa kiertelin kuin kissa kuumaa puuroa. Sitten kirjoitin puoli sivua elämän äänellä Rahikaiselle. Sen jälkeen kirjoitin kirjan kahdessa viikossa.
Yrittäjä ja riitojen sovittelija
Elämän etsijä ei ole yksinomaan kirjailijaksi ryhtynyt filosofian maisteri. Hän on myös yrittäjä perustettuaan Kirjakätilö-yrityksen. Sen tehtävänä on auttaa ihmisiä saamaan puolivalmiit kirjansa valmiiksi.
Yrityksellä näyttääkin Klaus Rahikaisen mukaan olevan tilausta. Toisaalta se oli joltain osin tiedossa jo ennalta. Rahikaisen puoleen oli käännytty ennen yrityksen perustamistakin.
Toinen omien tekstien ulkopuolelle vievä askare on vapaaehtoisena rikossovittelijana toimiminen. Hän päätti jatkaa Ahvenanmaalla aloittamaansa toimintaa myös Pirkanmaalla, koska kyse on tehtävästä, jossa ihmisiä autetaan kohtaamaan toisensa.
– Sovittelijoina toimivat ihmiset, jotka ovat jo oppineet elämää. Sovittelussa onkin kyse ihmistä tukevasta tilanteesta. Viranomaismaailmassa inhimillinen, ihmistä tukeva toiminta ei ole mitenkään itsestään selvää, elämän etsijä toteaa.
Hän sanoo, että oikeusprosessiin johtaneissa tilanteissa juupas-eipästora on hyödytöntä. Se ei johda mihinkään. Tilanne on kyettävä avaamaan. Niin toimien kyetään muuttamaan ilmipiiri. Parhaimmillaan riitapukarit ovat lähteneet sovittelusta melkeinpä käsi kädessä.
