Suomi on hankkimassa puolustusvoimille pitkän kantaman nopeasti liikuteltavia panssarihaupitseja. Ukraina on pyytänyt länsimailta juuri vastaavanlaisia aseita Itä-Ukrainan ratkaisutaisteluihin.
Panssarihaupitsit sopivat hyvin Suomen tämän hetken tarpeeseen. Nyt halutaan nopeasti saatavissa olevia, moderneja, toimivia aseita, jotka Suomessa jo tunnetaan ja joita osataan käyttää tehokkaasti suuresti uutta opettelematta tai järjestelmiä kokonaan uudistamatta.
Suomi hankki viime vuosikymmenellä Etelä-Koreasta 48 kappaletta K9 Moukari -panssarihaupitseja sekä niiden käytön mahdollistavat ammunnanhallinta-, johtamis- ja huoltojärjestelmät. Varusmiesten koulutus aloitettiin kolme vuotta sitten. Operatiiviseen käyttöön ensimmäinen raskas panssarihaupitsipatteristo saatiin vuotta myöhemmin.
Puolustusministeri Antti Kaikkosen mukaan Suomi voinee käyttää panssarihaupitsien hankinnassa olemassa olevaa hankintaoptiota. Se on tärkeätä, sillä aseista on juuri nyt kovasti kysyntää, hinnat nousevat ja toimitusajat pitenevät.
155 millimetrin ammuksia käyttävät panssarihaupitsit liikkuvat joko pyörillä tai teloilla. Niiden huippunopeudeksi tuhannen hevosvoiman V8-dieselmoottorilla on ilmoitettu 67 kilometriä tunnissa. Helposti ajettava, 12 metriä pitkä panssarihaupitsi painaa 47 tonnia ja kykenee aloittamaan tulituksen 60 sekuntia sen jälkeen, kun se on pysähtynyt.
Samsung Aespacen kehittämän ja 1999 sarjatuotantoon otetun K9 Thunderin elin Moukarin kantamaksi ilmoitetaan suuripiirteisesti yli 40 kilometriä. Se kykenee ampumaan kolme laukausta niin, että ne osuvat samaan maaliin yhtä aikaa. Minuutissa se ampuu enintään kahdeksan laukausta. Viisihenkinen miehistö muodostuu kokonaan varusmiehistä tai reserviläisistä.
Etelä-Koreasta hankittavat panssarihaupitsit ovat vähän käytettyjä. Niiden alkuperäinen hankinta perustui viime vuosikymmen puolivälissä eli Krimin valtauksen tietämillä käynnistettyyn operatiivinen tykistö -hankkeeseen, jonka koeammunnoissa Moukarit havaittiin heti erinomaisen toimiviksi aseiksi. Moukarien elinkaari jatkuu pitkälle 2050-luvulle.
Suomi pyrkii nyt muutoinkin hankkimaan aseita, joiden järjestelmät ovat tuttuja ennestään. Juuri nyt ei ryhdytä opiskelemaan alusta mitään. Niinpä puolustusmateriaalihankinnoista iso osa on ennestään tuttuja panssarintorjunta-, ilmatorjunta- ja rannikko-ohjuksia. Lisäksi hankitaan lennokkeja, joita niitäkin on Suomessa viime vuosina testattu ahkerasti. Sekä ohjukset että lennokit ovat olleet keskeisissä osissa Ukrainan sodassa.
Korkealle yltäviä ballististen ohjusten torjuntaan tarkoitettuja ohjusjärjestelmiä Suomi ei hanki puolustusvoimille lähimmän viiden vuoden aikana myönnettävillä lisämäärärahoilla. Näiden ohjusten hankinta on kilpailutusvaiheessa. Ratkaisu kahden israelilaisen ohjusvalmistajan välillä tehdään ensi vuonna ja hankinta olemassa jo olevilla määrärahavarauksilla.
Suomen puolustuksen suuri puute on juuri kyvyttömyys torjua merkittävien maamaalien tuhoamiseen käytettäviä ballistisia ohjuksia, joita Venäjä on käyttänyt runsaasti ja osin tehokkaastikin Ukrainassa. Sodan laeista piittaamaton Venäjä on käyttänyt ballistia ohjuksia jopa asuinalueiden raunioittamiseen.
