Suuren valiokunnan puheenjohtaja Arto Satonen (kok.) sanoo Suomen nostavan ensi syksynä eurooppalaisen puolustuksen vahvasti esiin, kun Suomesta tulee Euroopan unionin puheenjohtaja puolen vuoden ajaksi. Eurooppalaisella puolustuksella tarkoitetaan unionimaiden yhteistä ja itsenäistä puolustusta.
Nykyisin lähes kaikkien unionimaiden puolustus nojaa Yhdysvaltain johtamaan puolustusliitto Natoon. Suomi on ainut EU-maa, jolla on yhteistä rajaa Venäjän kanssa, mutta joka ei silti kuulu jatkuvasti laajenevaan puolustusliittoon.
Eduskuntavaalikampanjansa Sastamalassa avannut Satonen loi vanhassa pappilassa Vammalassa pidetyssä turvallisuusseminaarissa tiukan katsauksen viime vuosien kansainväliseen ulko-, puolustus- ja talouspolitiikkaan Kiinan kolonialismista Iso-Britannian Bexitiin, kaupan globalisoitumisen vaikutuksiin Yhdysvaltain keskilännen äänestäjiin ja Suomen valmisteilla oleviin hävittäjähankintoihin.
Maisteriopinnoissaan ulkopolitiikkaan aikanaan keskittynyt Satonen sanoikin vasta viime vuosina päässeensä poliitikkona tehtäviin, jotka vastaavat hänen koulutustaan. Eduskunnan varapuhemiehen ja suuren valiokunnan puheenjohtajan tehtävissä ulkopolitiikka on ollut merkittävässä asemassa.
Maailmanpolitiikka läsnä arjessa
Arto Satosen perusviesti oli se, että maailmanpolitiikka on nyt läsnä arjessamme aivan toisin kuin muutamia kymmeniä vuosia sitten. Maailmanpolitiikka näkyy monin tavoin ja alati paitsi vaikutuksina turvallisuuteemme myös moninaisina vaikutuksina taloudelliseen hyvinvointiimme.
Samaan aikaan suurvallat nostavat asemiaan. Yhteistyön sijaan korostuu oman edun tavoittelu. Hyvä puoli tilanteessa on se, että presidentti Sauli Niinistö pitää aktiivisesti yhteyttä maailman suurvaltajohtajiin Donald Trumpiin, Vladimir Putiniin ja Xi Jinpingiin. Suomen painoarvo on sen seurauksena kokoaan suurempi.
Kansanedustaja Satonen jakoi maamme turvallisuuspolitiikan perustan viiteen osaan, jotka tukevat toisiaan. Ehdottomasti tärkeintä on oma uskottava puolustus, joka merkitsee paitsi yleistä asevelvollisuutta ja sen ansiosta suurta sodan ajan reserviä myös yhdessä sovitun hävittäjähankinnan toteuttamista sovitun laajuisena.
Arto Satosen mukaan vain Vasemmistoliitto on hävittäjähankintaa valmisteltaessa nähnyt asiat toisin kuin muut puolueet. Se, että laitilalaislähtöisen ekonomistin Roope Uusitalon julkinen puheenvuoro hävittäjien määrästä on saanut SDP:n, Vihreät ja Perussuomalaisten Jussi Halla-ahon pitämään mahdollisena tätä pienemmän hävittäjämäärän hankintaa, on Satosen mielestä hämmästyttävää.
Satonen arvioi kuitenkin, että vaalien jälkeen yhtä vaille kaikki puolueet löytävät uudelleen yhteisymmärryksen 64 hävittäjän hankkimisesta. Tuolloin SDP:tä johtanee jälleen asiaa valmistelemassa ollut Antti Rinne. Vaalien jälkeen Vihreiden kiista Vasemmistoliiton kanssa samoista äänestäjistä on myös taas toviksi ohi.
Yhteistyötä mahdollisimman paljon
Toinen turvallisuutemme perusta on Nato-yhteistyö. Suomi on niin lähellä Natoa kuin se voi olla olematta puolustusliiton jäsen. Tästä kertoo Arto Satosen mukaan muun muassa se, että Suomi johti äskettäin kaksi päivään Naton sotaharjoitusta Alaskassa.
Kolmas merkittävä osatekijä ovat länsimaiden kanssa tehdyt sopimukset puolustusyhteistyöstä. Euroopan maista tällainen sopimus on tehty Ranskan, Saksan, Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa. Iso-Britannian kanssa tehdyn sopimuksen merkitys korostuu Iso-Britannian erotessa unionista. Iso-Britannia on Länsi-Euroopan merkittävin sotilaallinen voimatekijä.
Neljäs Suomen puolustuksen rakennuspalikka on presidentti Sauli Niinistön vahvasti edistämä eurooppalainen puolustus. Unionin on esimerkiksi selvennettävä sitä, mitä unionimaiden keskinäisen avunannon lauseke tosipaikan tullen tarkoittaa.
Viidentenä osana Suomen turvallisuuspolitiikkaa on jatkuva keskusteluyhteys Venäjän kanssa eri tasoilla. Satonen kannustikin yhteistyöhön ja vuoropuheluun venäläisten kanssa aina, kun se on mahdollista. Vuoropuhelua ei voi jättää yksinomaan presidentin tehtäväksi.
Jotta emme kuitenkaan ajattelisi niin, että juuri nyt tilanne maailmassa ja Suomessa on merkittävästi tavanomaista rauhattomampi, on Arto Satosen mukaan hyvä verrata nykyisyyttä aikaan 50 vuotta, 100 vuotta ja 150 vuotta sitten.
150 vuotta sitten Suomessa elettiin suurta nälkävuotta. 100 vuotta sitten käytiin Suomessa kansalaissotaa. 50 vuotta sitten venäläiset miehittivät Tsekkoslovakian, Biafrassa tapahtui kansanmurha, opiskelijat valtasivat Vanhan ylioppilastalon, Martin Luther King ja Robert Kennedy murhattiin jne.
