Satokausi lähestyy loppuaan. Nyt tiedetään, että maanviljelijöillä on käsillä toinen peräkkäinen katovuosi. Viime vuonna viljelijöitä kiusasivat jatkuvat sateet ja tänä vuonna kärsittiin kuivuudesta.
Keikyäläisen maanviljelijän Juha-Pekka Yli-Mäkelän mukaan tämä vuosi oli haasteellinen lypsykarjatilalle. Vaikka viljasato oli jokseenkin normaali, jäi nurmisato puoleen odotetusta. Säilörehusadon romahtaminen aiheuttaa katastrofin karjanpitäjälle.
Tilanne voi hieman helpottua, jos viljelijät pääsevät korjaamaan vielä kolmannen säilörehusadon. Tämä vaatii kuitenkin lämmintä ja melko aurinkoista syksyä. Rehun laadusta ei Yli-Mäkelä vielä osannut kertoa, sillä rehuanalyysi ei ole vielä valmis.
Tilalla on lypsylehmiä ja nuorkarjaa yhteensä noin 55 päätä. Huono rehutilanne pakottaa vähentämään eläinten päälukua. Se, montako eläintä joudutaan pistämään pois rehujen riittävyyden takia, selviää syksyn aikana.
Jetta Isopahkala Korventaustan tilalta kertoo, että heilläkin nurmisato oli noin puolet normaalista. Runsaan nurmialan vuoksi tila on kuitenkin saanut riittävästi rehua. Tarvetta karjamäärän pienentämiseen ei ole. Tilalla paalataan muutenkin olkia kuivikkeiksi, joten ylimääräistä työtäkään ei huono satovuosi teettänyt. Tilan ylämaankarja on ympäri vuoden ulkosalla.
Isopahkalan mukaan teurastamot ovat ruuhkautuneet. Eläimiä ei saada teuraaksi niin nopeasti kuin haluttaisiin.
Luonnonvarakeskuksen elokuun arvion mukaan viljasato on 2,7 miljardia kiloa. Arvio on toteutuessaan pienin sitten vuoden 1987.
Luonnonvarakeskus arvioi, että ohrasato on neljänneksen pienempi kuin kymmenen vuoden keskiarvo. Myös muiden viljojen satonäkymät ovat jäämässä monin paikoin 60 – 70 prosenttiin keskimääräisestä.
Tänä vuonna vain kaurasato riittänee kotimaiseen käyttöön. Muiden viljojen riittävyyteen vaikuttavat muun muassa edellisvuoden sadosta jääneet varastot.
Karkearehutarpeen tyydyttämiseksi on karjatiloilla otettu kaikki konstit käyttöön. Huonoja viljakasvustoja on tehty säilörehuksi ja olkia paalattu karkearehuksi. Koska samat sääolot ovat vaivanneet myös eteläisiä ja läntisiä naapurimaita, ei sieltäkään juuri ole rehua ostettavissa.
Kaikkein eniten kuivuudesta kärsineillä alueilla on jo vähennetty karjaa ja muuallakin osa tiloista harkitsee eläinmäärän pienentämistä niin, että saadut rehut riittävät, kunnes uutta rehua saadaan. Rehujen vähyys koskettaa myös hevostalleja, jotka tarvitsevat huomattavan määrän hyvälaatuista heinää ja kauraa.
