Yhä useampi kolaroi villisian, suden, ilveksen, karhun, hirven tai peuran kanssa. Harva silti ymmärtää varoa kolarissa loukkaantunutta eläintä riittävästi. Riistanhoidonohjaaja Jouko Väissi kehottaa ehdottomasti pysymään autossa ainakin silloin, kun kolarin toinen osapuoli on villisika, susi, karhu tai ilves. Myös hirveä ja peuraa on syytä kunnioittaa tosissaan. Nekin saattavat loukkaantuneina hyökätä voimalla ja vakavin seurauksin ihmistä kohti.
Loukkaantunut villisika hyökkää tyypillisesti suoraan päin ihmistä. Villisian kanssa törmätessään ihminen jää pahasti toiseksi. Lisäksi uroksen torahampaat tekevät todella pahaa jälkeä ja kaikilla täysikasvuisilla villisioilla on erittäin vahva kärsä. Kun sika saa kiinni esimerkiksi haruksista, lentää isokin ihminen melkoisessa kaaressa.
Suurriista-apua antavat riistanhoitoyhdistykset ovatkin huolissaan siitä, milloin loukkaantunut villisika ja ihminen kohtaavat todella vakavin seurauksin. Villisikakanta kasvaa kaiken aikaa ja niin lisääntyvät myös villisikakolarit. Jouko Väissi toimii riistanhoidonohjaajana Lavian seudun riistanhoitoyhdistyksessä, joka on osa Satakunnan riistakeskusta. Riistakeskuksen aluella on ajettu jo kolme villisikakolaria tänä vuonna.
Se, että villisikoja ei näe, ei tarkoita, että niitä ei ole. Itse asiassa Virosta on suomalaisia varoitettu, että sikakanta on karannut käsistä viimeistään siinä vaiheessa, kun ihmiset alkavat havaita villisikoja.
Toimi näin, kun kolahtaa
Kun moottoriajoneuvo osuu villisikaan, suteen, karhuun, ilvekseen, hirveen tai peuraan, on ajoneuvo pysäytettävä, huolehdittava ensin loukkaantuneista ihmisistä, asetettava varoituskolmio ja huolehdittava liikenteen ohjauksesta. Vaikka ihmisiä ei olisi loukkaantunut, on soitettava hälytyskeskukseen eli numeroon 112.
Hälytyskeskukseen kerrotaan, mitä on tapahtunut, missä tarkalleen ottaen on tapahtunut ja mitkä ovat ilmoittajan yhteystiedot. Mikäli paikasta pystyy antamaan koordinaatit, niin suurriista-apua poliisille antavat riistanhoitoyhdistyksen ihmiset ovat perin tyytyväisiä.
Kun eläin näyttää selvästi kuolleen tai paenneen paikalta, voi paikan käydä merkitsemässä esimerkiksi sitomalla narun tai muun merkin puun oksaan tai aurausviittaan. Merkki auttaa tuntuvasti riistanhoitoyhdistyksen ihmisiä, jotka tulevat etsimään haavoittunutta tai kuollutta eläintä.
Loukkaantunutta eläintä ei ole milloinkaan syytä lähestyä sen pääpuolesta tai suunnalta, jonne sen jalat yltävät. Ainut oikea lähestymissuunta on siis selkäpuoli.
Eivätkä haavoittunutta eläintä pelkää vain niin sanotut tavalliset ihmiset. Jouko Väissi kertoo riistanhoitoyhdistyksenkin odottavan päivän valkenemista ennen jäljestyksen aloittamista, mikäli haavoittunut eläin on villisika tai iso petoeläin. Pimeään yöhön esimerkiksi villisian perään lähteminen ei olisi viisasta. Yöaikaan tyydytään pelkästään ajamaan lähialueen teitä läpi niin, että tieto haavoittuneen eläimen summittaisesta sijainnista käy selväksi.
Viisi kolaria kuussa yhdistyksen alueella
Lavian seudun riistanhoitoyhdistyksen alueella tapahtui viime vuonna noin 60 kolaria, joissa toisena osapuolena oli hirvieläin. Yhdistyksen alue muodostuu Suodenniemestä, Kiikoisista ja Laviasta. Tänä vuonna kolareita on sattunut 46, vaikka pahin kolariaika on meneillään. Sekä jahti että kiima saavat hirvieläimet liikkeelle.
Pienen eläimen kuten supikoiran tai rusakon kanssa kolaroinnista ei hälytyskeskukseen pidä ottaa yhteyttä. Hyvän tavan mukaista on käydä katsomassa, että autoon osunut eläin on kuollut. Mikäli näin ei ole, on kituva eläin syytä lopettaa.
Kokemäenjoen pohjoispuolella valtaosa eläinkolareista tapahtuu valtatiellä 11 ja kantatiellä 44. Kokemäenjoen eteläpuolella vaarallisia ovat käytännössä kaikki ne tiet, joilla nopeus nousee 80 kilometriin tunnissa.
Suurriistavirka-apua poliisille antavien riistanhoitoyhdistyksen ihmisten saavuttua onnettomuuspaikalle ei siellä vilku minkään värisiä valoja. Suurriistavirka-apua antavat tunnistaakin yksinomaan keltaisista liiveistä, joissa on kirjaimet SRVA. Jouko Väissi toivoo ohikulkijoiden hiljentävän tällöin vauhtiaan niin riistanhoitoyhdistyksen väen kuin ohikulkijoidenkin turvallisuuden turvaamiseksi.
– Loukkaantunut eläin voi ihmisten ilmaannuttua paikalle ponnahtaa uudelleen tielle, Jouko Väissi muistuttaa usein kovin kiireisia matkantekijöitä.
