Sastamalan kaupungin näkyvin julkisuudessa säännöllisesti oleva yhteisö on lentopallon liigajoukkue Valepa. Juuri nyt peli näyttää sujuvan selvästi alkukautta paremmin, mutta huolettomalta tulevaisuus ei näytä. Jo Suomen cupin pelissä katsojia oli perin vähän. Lauantain kotipelin katsojamääräksi Ylen tekstitelevisio ilmoitti alle 170. Se on aivan liian vähän. Toki luku voi olla vääräkin, mutta silmät todistavat samaa.
Urheilua ja lentopalloakin läheltä pitkään seuranneena pidän todella tärkeänä katsomon nopeaa täyttämistä. Mikäli katsomo on liian pitkään puolitäysi tai puolityhjä, noidankehä alkaa toimia. Tyhjät penkit laskevat tunnelmaa ennemmin tai myöhemmin. Se taas tyhjentää lisää tuoleja. Se, että kausikortteja on myyty edullisesti hervoton määrä, ei tuo tunnelmaa, jollei tunnelman luojia ole katsomossa.
Voidaan toki arvailla, mikä penkkejä on tyhjäksi jättänyt, vaikka se ei välttämättä ole oikea keino löytää nopea ratkaisu niiden täyttämiseen. Lauantain pelissä katsomossa arvioitiin perussyyksi sitä, että paikkakunnan omia poikia ei joukkueessa ole. Mikko Esko ja Olli Kunnari eivät erinomaisesta tai peräti taiturimaisesta pelistään huolimatta enää kelpaa nouseviksi tähdiksi, joiden kehitystä voisi seurata ja joita voisi kannustaa menestykseen ja maineeseen.
Ympäri maata ja maailmaa kootulta joukkueelta vaaditaan aina lähes ylimaallista menestymistä. Eikä edes menestyminen aina takaa yleisömenestystä. Sen olen monta kertaa nähnyt eri lajeissa ja eri paikkakunnilla.
Eikä Valepa voi mennä sellaisen väitteen taakse, että paikkakunnalla lentopallo-oppinsa saaneita nuoria tai nuorehkoja liigakelpoisia pelaajia ei olisi. Ennemminkin taitaa olla niin, että oman paikkakunnan pelaajia ei osata arvostaa Sastamalassa niin paljon, että heidän kannattaisi pelata kotipaikkakunnallaan.
Ilmiö on kovin tuttu myös työelämästä. Varsinkin kuntien virkoihin mutta myös yksityisyrityksiin valitaan aika usein ihmisiä, joiden vikoja ei ennestään tunneta. Niinpä niitä ei oleteta lainkaan olevan. Toki esimerkkejä päinvastaisestakin on, esimerkiksi Punkalaitumelta.
Sydämeni pohjasta toivon, että Valepa saa katsomon keinolla millä tahansa täyteen jo ensi viikonlopun kahteen kotipeliin. Edes Valepalla ei ole varaa langeta kuoppaan, johon lankesi takavuosina esimerkiksi tuolloin jalkapallon kakkossarjaa pelannut Euran Pallo. Pelaajia oli maailmalta ja maan eri ääristä, mutta ei joukkueen kotipaikkakunnalta. Peli luisti, mutta katsomo tyhjeni – ei toki niin paljon kuin Valepalla. Englannin tähdetkään eivät Eurassa houkuttaneet paikallisia katsomoon entiseen tapaan.
Vaikka Sastamalassa ei ole tapana nostaa esiin vaikeuksia ja haasteita, en aio toimia perinnäistavan mukaan. Vaikeuksien hautaaminen ei näet lupaa hyvää. Pään pensaaseen pistäminen ei pelasta pupua pedolta. Niinpä peräänkuulutan katsojien lisäksi myös lisää talkoolaisia Valepan toimintaan. Tilanne ei juuri nyt ole hyvä. Kuorma kasaantuu liian harvojen harteille.
Ja jotta saisin lisää kuumia hiiliä päälleni, kysyn, mitä pitäisi tehdä toisin, jotta talkooväkeä jatkossa riittää nykyistä paremmin. Muutoksille kun pakkaa olemaan syynsä.
