Tuori Distilling Company Oy, joka julkisti ensimmäisen tuotteensa joulun alla, selvittelee vakavissaan mahdollisuutta alkaa valmistaa muun muassa ginin ja hunajaviinojen lisäksi perinteistä mallasviskiä. Viskitynnereillä olisi kysyntää.
Haaste ei kuitenkaan ole vähäinen. Suodenniemeläisen yhtiön hallitukseen kuuluva sahtimestari Pekka Uusilähteenmäki Mouhijärven Pukarasta sanoo pohtivansa viskin valmistamista pian jo unissaankin.
Periaatteessa vierteen valmistaminen ja käymisprosessi ovat hyvinkin sahdin Suomen mestarin ja moninkertaisen mitalistin Uusilähteenmäen hallussa, mutta haasteena on se, että vierrettä tarvittaisiin todella suuria määriä. Mikäli sahti tai olut, nimitetäänpä sitä niin tai näin, olisi kymmenprosenttista, tarvittaisiin litraan alkoholia kymmenen litraa sahtia.
Kun viskillä hyvä lahtökohta on 60 prosenttia alkoholia, tarvitaan tuhatta viskilitraa kohti 6000 litraa sahtia. 6000 litran sahtierän valmistaminen vaatii melkoista tuotantotilaa ja -laitteistoa. Yhtiön nykyisissä tiloissa se ei onnistu. Edessä olisi iso investointi.
Pekka Uusilähteenmäki uskaltaakin pohtia ajatusta siitä, että vierre tai olut ostettaisiin alihankkijalta. Se voisi olla sekä ostajan että myyjän edun mukaista. Pieniä oluenvalmistajia on maassa lukuisia ja niillä mitä ilmeisimmin vapaata tuotantokapasiteettia.
Sahtimestari sanoo, että sahdin tai oluen käyttäminen suuressa erässä vain parantaa sen laatua, vaikka muuta voisi äkkiseltään luulla. Isossa astiassa sahti käy toisin kuin pienessä.
Sahdin kohtalo ratkeamassa
Sahtia on juotu niin janojuomana kuin juhla- ja ruokajuomanakin, mutta viime vuosikymmeninä vain murto-osa aiemmasta, vaikka nyt sahdin tekeminen on olennaisesti helpompaa kuin aiemmin. Enää astiat eivät ole puisia vaan teräksisisiä ja maltaat ostetaan valmiina kaupasta.
Sahtimestari Pekka Uusilähteenmäki näkee tilanteen sellaisena, että sahdin kohtalo ratkeaa seuraavien 20–30 vuoden aikana. Harvat alle 50-vuotiaat kaipaavat nyt sahtia. Jos tilanne ei muutu, on sahdin kohtalo sinetöity. Sahtikulttuurin elvyttämisellä on siis jo kiire.
Vaikka oluen tekijöitä on melkoisesti, ei se 40 vuotta sahdin tekemistä harrastaneen Uusilähteenmäen mukaan juurikaan lisää sahdinteon harrastusta tai edes kiinnostusta sitä kohtaan. Olutta voi tehdä pieniä eriä automaattilaittein ja siis helposti – sahtia ei. Sahdin tekeminen on työlästä ja hidastempoista siinä missä moni muukin perinteinen käsityö tai ruuanlaitto, vaikka siinä tarvittavat laitteet ovat kehittyneet.
Yksi sahdin pelastus saattaisi olla sen monikäyttöisyyden ymmärtäminen. Sahdin alkoholiprosentin ei todellakaan tarvitse olla yhdeksän tai kymmenen. Esimerkiksi sahdinteon Suomen mestaruuskisoissa sellaisilla sahdeilla ei menestytä, sillä alkoholi vaikuttaa makuun. Perinteisesti sahdin alkoholiprosentti on tuntuvasti alempi ja maku makeahko. Siinä on siis alkoholiksi käymätöntä sokeria.
Lisäksi erilaisissa tilanteissa juotiin hyvin erilaista sahtia. Kesken työpäivän juotu janojuoma oli ohutta ja talkoiden, kuten rukiin leikkuun tai puinnin, päätteeksi juotu ainakin joskus väkevämpää ja ravitsevampaa.
Sekin on vaihdellut suuresti, miten paljon sahtia juotiin. Pekka Uusilähteenmäki muistelee sukulaisensa kertoneen Vesarannan kaksi tai kolmipäiväisiä kinkereitä varten valmistetun aina 400 litraa sahtia. Pukaran kinkereillä riitti paljon vähempi.
Kinkerit olivatkin pitkään se perinne, joka piti yllä sahdintekotaitoa. Sahtia oli osattava tehdä joka talossa. Niinpä sitä tarjottiin kaikissa juhlissakin hautajaisista häihin ja ristiäisiin.
Sahtiseurat olisivat tarpeen
Sahtiseuroja on perustettu jonkin verran, mutta Sastamalaan ei ainuttakaan. Sellainen voisi olla tarpeen täkäläisen sahtiperinteen ylläpitämiseksi.
– Jokaisen ei tarvitsisi ostaa omia laitteita, Pekka Uusilähteenmäki miettii ja sanoo, että sahdintekoa yhdessä harrastavien ja opettelevien on hyvä olla suhteellisen rajalliselta maantieteelliseltä alueelta. Muutoin jatkuva kulkeminen sahtia tehtäessä käy työlääksi. Valmistusprosessia ei voi nopeuttaa, joten paikalla on oltava määräajoin.
Sahdinteon hidastempoisuus on vaikeuttanut sahtikurssien pitämistä silloin, kun osallistujia on odotettu ja saatu vähänkään laajemmalta alueelta. Niinpä oma alueellinen sahtiseura vastaisi sahdin valmistamisesta kiinnostuneiden tarpeita varsin hyvin.
Vaikka enää ei töitä tehdä kuumassa riihessä tai ilmastoimattomassa traktorissa aamusta iltaan, tarvitsee ihminen melkoisesti nestettä elääkseen ja voidakseen hyvin. Sahti voisikin Pekka Lähteenmäen mielestä olla edelleen oikein käytettynä ja ymmärrettynä olla niin jano-, ruoka- kuin juhlajuomakin.
Eikä sahdinteon taidon tarvitse olla yksinomaan miesten käsissä.
– Olen minäkin naiselle hävinnyt, mummoltaan itsekin taidon oppinut Uusilähteenmäki naurahtaa ja kertoo naiselle hävitessään sijoittuneensa SM-kisoissa toiseksi.
