Varsinkin parin viime viikon ajan sastamalalaisia ovat puhuttaneet ongelmat vanhustenhoidossa ja nimenomaan pörssiyhtiöiden yksiköissä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ainakin hoivajättien (Mehiläinen, Attendo ja Pihlajalinna) hoivakodit ovat epäonnistuneet surkeasti.
Eivät ne ole epäonnistuneet ensi sijassa siksi, että henkilökunta ei tekisi työtään vaan siksi, että hoitajia ei ole tarpeeksi. Lisäksi ammattitaitoiset hoitajat pistetään tekemään töitä, joita joku muu voisi tehdä.
Yksi hoivakotien perusongelmista on hoitohenkilökunnan palkkaaminen. Kun hoivakoti ei ole täynnä asukkaita, hoivakoti toimii vähemmälläkin henkilökunnalla. Näin kävi aiemmin helposti, jos hoivakoti ei ollut ikäihmisten eikä hoitohenkilökunnan suosima. Hoidossa oli toivomisen varaa.
Niin tai näin, mutta hoivakotien ongelmat eivät näytä ainakaan vähentyneen, kun kaupunki alkoi viranhaltijapäätöksillä osoittaa vanhuksia hoivakoteihin. Tarkoituksena oli lyhentää hoivakotipaikkaa jonottaneiden jonotusaikaa, mutta ajatus ei tainnut olla loppuun asti harkittu.
Aikajärjestykseen pistetyt tapahtumat antavat yhden näkökulman tapahtumien kululle.
Helmikuun kymmenes aluehallintovirasto sai epäkohtailmoituksen Ikipihlaja Annen toiminnasta. Tämä ei vielä aiheuttanut toimenpiteitä.
Toukokuun kuudes päivä Sastamalan asumispalvelujen valvovat viranomaiset tekivät ennalta ilmoittamattoman tarkastuksen Ikipihlaja Anneen. Koska vastuuhenkilö ei ollut paikalla, häntä kuultiin vielä erikseen saman kuun 15. päivänä. Kaupungin viranomaiset eivät nähneet merkittäviä epäkohtia toiminnassa.
Kesäkuun 18. päivä kaupungin sosiaali- ja terveysjohtaja sai oikeuden määrätä vanhuksia vastoin näiden tahtoa johtajan haluamaan yksikköön. Artikkeli aiheesta on luettavissa täältä.
Syyskuun 13. päivä Attendo Amanda poistettiin väliaikaisesti palvelusetelirekisteristä.
Syyskuun 16. päivä kaupunginvaltuutettu Mauri Tuominen kyseli ennen valtuuston kokouksen alkua sosiaali- ja terveysjohtaja Päivi Tryykiltä asumispalveluiden riittävyydestä. Tryyki kertoi rehellisesti myös asiaan liittyvän ongelman. Osaan hoivakodeista ei haluta – ja jos sinne joutuu, sieltä käsin haetaan toista paikkaa mieluisempaan hoivakotiin.
Viranhaltijan määräysvaltaa oli käytetty niin, että asumispalveluiden jono oli lyhentynyt viime vuoden lopun 109 päivästä eli kolmesta ja puolesta kuukaudesta kahteen kuukauteen.
Lokakuun 16. päivä aluehallintovirasto sai jälleen epäkohtailmoituksen Ikipihlaja Annen toiminnasta.
Lokakuun 21. päivä Sastamalan asumispalvelujohtaja Mervi Marttila oli sähköpostitse yhteydessä aviin ja epäili henkilöstömäärän riittävyyttä Ikipihlaja Annessa.
Lokakuun 23. päivä aluehallintoviraston tarkastaja ja kaupungin edustajat tekivät yhteisen tarkastuskäynnin Ikipihlajaan. Epäkohtia löytyi nyt runsaasti.
Lokakuun 24. päivä myös Valviran edustaja osallistui avin ja kaupungin edustajien kanssa puhelinpalaveriin hoivakodin tilanteesta. Ikipihlaja Anne poistettiin väliaikaisesti palvelusetelirekisteristä.
Lokakuun 30. päivä Villa Marttilanharju poistettiin väliaikaisesti palvelusetelirekisteristä.
Olivatko yksiköt mitoittaneet henkilöstönsä tietyn asukasmäärän mukaiseksi tai olivatko asukasmäärät mitoittuneet henkilöstömäärien mukaisiksi? Sitten asukasvirta alkoikin kasvaa odottamatta. Henkilöstömäärä jäi auttamatta jälkeen viimeistään tässä vaiheessa. Tuollaisessa tilanteessa yhdenkin hoitohenkilökuntaan kuuluvan poissaolo tuntuu ratkaisevan paljon hoivakodin hoidossa.
Jos hoivakodeissa oli jo aiemmin ongelmia henkilöstön määrän ja hoidon suhteen, ja ongelmat olivat kaupungin päättäjien tiedossa, miksi ihmeessä näihin hoivakoteihin osoitettiin lisää hoidettavia?
Tietoa vakavien ongelmien olemassaolosta on vaikea kiistää, kun pelkästään Amandaan kaupunki on tänä vuonna tehnyt kolme valvontakäyntiä. Punkalaitumen Pakarin tilanne oli jo keväällä karannut pahasti käsistä.
Sinänsä hauska sana tuo hoivakoti. Se lupaa kodinomaisuutta ja hoivaa. Hoivassa yhdistyvät ainakin mielikuvien tasolla hoito ja turva. Kumpaakin ovat nyt peränneet valvovat viranomaiset.
