Valepan liigajoukkueen kahden seuraavan vuoden päävalmentaja Janne Kangaskokko lupaa katsojille iloista peliä ja kovia hyökkäyksiä. Iloisen pelin mahdollistaa torjunta- ja puolustussysteemin kehittäminen edelleen. Se tuo pitkiä palloja ja mahdollistaa tärkeiden pisteiden voittamisen kakkospalloista.
Hakkurina itse pääasiassa pelannut Kangaskokko sanoo Valepan olevan myös hänen komennossaan vahvasti hyökkäävä joukkue. Pallolle annetaan kättä. Pelkästään puolustamalla pelejä ei voiteta.
Kolmas Janne Kangaskokon ratkaisu menestykseen on oma aloitussyöttö. Se on paras tapa horjuttaa vastustajan pelin rakentamista. Kakkosvalmentajana viime kaudet toiminut Kangaskokkokin lienee kyllästynyt Valepan usein määrättömiin syöttövirheisiin ilman, että ässistä juurikaan on saatu iloita.
Kangaskokko ei ole aivan tavanomaisin hakkurityyppi, sillä hän sanoo pitävänsä pelin analysoinnista. Tilastojen pyörittäminen on uudesta päävalmentajasta usein varsin avartavaa. Hän ei pelkääkään kuvata suhtautumistaan peliin analyyttiseksi.
Valmentajan ammattitutkinnon suorittanut liikunnanohjaaja Kangaskokko kertoo oppineensa todella paljon niinä neljänä vuotena, joina hän on toiminut Valepan kakkosvalmentajana. Näin siitä huolimatta, että hän pelaajana voitti kahdesti Suomen mestaruuden ja kerran Suomen cupin ja saavutti myös pari himmeämpää mitalia.
Hakkurin roolin lisäksi keskipelaajana ja yleispelaajana itse pelannut valmentaja sanoo oppineensa katsomaan peliä kaikilta pelipaikoilta. Se on tarpeen kokonaisuuden saamiseksi haltuun.
Työkuorma on toisaalta Kangaskokolla ollut viime vuosina kova, kun liigan kakkosvalmentaja on huhkinut myös kakkosjoukkueen valmentajana ja junioripäällikkönä. Työympäristö on vaihtunut monta kertaa saman päivän aikana.
Hän iloitseekin mahdollisuudesta keskittyä yhden joukkueen kehittämiseen. Toisaalta kuluneet vuodet ovat antaneet hänelle erinomaisen käsityksen juniorijoukkueiden ja kakkosjoukkueen pelaajista. Se on seuran kannalta etu.
– Minulla on ollut mahdollisuus nähdä, onko näissä joukkueissa mahdollisia tulevien vuosien liigapelaajia. Tunnen pelaajat, ja minulla on halu kehittää heitä edelleen. Taustani on pelaajapolkujen kannalta hyvä asia, Janne Kangaskokko sanoo ja muistuttaa Valepassa pohjustetun jo vuosia pelaajapolkujen kehittämistä.
Kangaskokon ja Valepan tilanne onkin olennaisesti parempi kuin takavuosina usein on ollut. B-juniorit voittivat seuran ensimmäisen juniorien Suomen mestaruuden. C-juniorit olivat viidensiä SM-turnauksessa. Tulevassa viikonvaihteessa A-juniorit ottavat mittaa omassa kahdeksan joukkueen lopputurnauksessaan muista maan saman ikäluokan huipuista.
Liigajoukkueeseen tehdyn hurjan panostuksen ohella Valepan viime vuosille onkin Janne Kangaskokon mielestä tunnusomaista ennen muuta pitkäjänteinen ja tuloksellinen junioritoiminnan kehittäminen.
Yhteinen arvopohja luo perustan
Ensi kauden joukkue rakentuu vähitellen ja monien asioiden yhteistuloksena. Päävalmentaja esittää lähinnä yhden toiveen. Pelaajien ja valmentajan on hyvä jakaa samat arvot. Kun valmentaja ja pelaajat arvostavat samoja asioita, on yhteistoiminnan pohja toimiva.
Rauhalliseksi tunnettu Janne Kangaskokko nostaa arvoistaan esille muutaman. Ensinnäkin asioihin on hyvä suhtautua periaatteessa myönteisesti. Kielteisyys ei useinkaan vie pitkälle. Toiseksi joukkueen toiminnan kannalta tasa-arvo on erinomaisen tärkeä asia.
Pienestä Pohjois-Pohjanmaan kunnasta lähtöisin oleva Janne Kangaskokko arvioikin valmentajavaihdoksen muassaan liittyvien muutosten liittyvän paljolti valmentajien persoonallisuuksien eroihin.
Valmentajan vaihdoksen ohella ensi kausi poikkeaa menneestä myös pelien määrän suhteen. On ilmeistä, että liigassa pelataan kymmenen joukkueen kolminkertainen sarja eli 27 peliä. Pelin määrän vähentäminen on Janne Kangaskokon mielestä hieno kehitysaskel.
Vähemmällä pelimäärällä pelaajien kuormitus kyetään pitämään sellaisena, että pelien oheen saadaan mahdutettua myös harjoituksia. Perin tärkeä on riittävä palautumisaika.
Tärkeintä pelien väheneminen on kansainvälisiä pelejä pelaaville joukkueille. Finaalisarjan alkaessa Etalla oli pelattuna 13 peliä vähemmän kuin Valepalla. Se on todella paljon tilanteessa, jossa jo kotimaiset pelitkin koettiin monessa joukkueessa varsin raskaaksi urakaksi.